Raikun jälki kulki mäntymetsässä, 7 keppiä, jotka merkitty, käynti maantien reunassa ja takaisin metsään. Jälki vanheni vähän vajaa kaksi tuntia. Janaa otettiin kymmenisen metriä, jäljen nosto hyvä, melko heti ensimmäinen keppi, jonka ohi olisi mennyt jos olisi päässyt. Nopsaan kyllä nosti kun ei päässyt etenemään. Alkupuolella yksi hukka, nosti uudestaan kepiltä. Seuraavat kaksi keppiä nosti hyvin. Tien laidassa lähti seuramaan jälkeä ihan ok, mutta muutaman metrin jälkeen rupesi vetämään tien yli. En päästänyt, joten jatkoi ihan tien hiekkapinnalla kulkevaa jälkeä. Siinä vähän sähläystä kepillä, seuraava keppi ok, loppukepin ohi olisi taas mennyt. Se selvästi ilmaisee kepit jos sitä huvittaa, jos ei, yrittää jättää. Täytyy jatkaa keppien merkkaamista ja ilmaisun vaatimista. Vauhti oli vähän laiskahko.

Ennen jälkeä tehtiin esineruutu, pitkä kapea suikale. Raiku lähti vauhdilla, eteni takarajalle ja kulki takarajaa toiseen kulmaan, nosti esineen ja toi. Palautusvauhti olisi voinut olla parempi, mutta muuten ok. Raiku selvästi olisi vielä halunnut ruutuun, mutta olin päättänyt, että jos ensimmäinen lähetys onnistuu, ei yritetäkään toista. Myös Aihki haki esineen ihan reippaasti, ja jäljellä esti Nukan jäljelle jääneen esineen metsästä. Sillä lailla takuuvarmasti.

Muutama tunnelmakuva otettiin kauniissa mutta kylmässä illassa