Raiku pääsi sunnuntaina pitkästä aikaa tekemään jälkeä yhteisharjoituksiin Ajan, Morranin Taimin, Taran, Arvin, Loitsun ja Röllin kanssa Selkien metsiin.

Ensin tehtiin kaikille jäljet ja niiden vanhetessa kokeiltiin esineruutua. Raikulle vietiin neljä hienoa toisten koirien lelua pienelle tallatulle alueelle metsään. Vein sen hihnassa alueelle ja se otti vuoronperään jokaisen lelun, lähti tuomaan sitä suussaan ja jokaisen lelun onnistuin vaihtamaan namiin ilman että se ehti pudottaa niitä maahanJ Ihan kuin se olisi vähän alkanut älytä mistä on kysymys.

Odotteluajalla syötiin ja vähän tokoiltiin. Saatiin Sadulta ja Lauralta opastusta – yllätys yllätys – oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Raiku kyllä keskittyi sivulla olemiseen ja askelseuraamisiin aika hyvin ja muisti maahan –käskynkin.

Jäljelle lähdettiin kun se oli vanhentunut kolmisen tuntia, vanhin jälki minkä Raiku on koskaan tehnyt. Jäljen pituus oli noin 100 metriä ja se kulki harjun alareunaa kaartaen harjua mukaillen oikealle ja lopuksi nousten vähän matkaa rinnettä ylös. Jäljellä oli alussa nameja vähän tiheämpään, välillä tyhjää ja sitten nameja kasoissa. Raiku jäljesti innolla, mutta välillä vähän liian kovaa vauhtia niin että sitä piti liinalla toppuutella. Jäljen alkaessa kaartaa ylöspäin se hetken pyöri ja otti askeleita alaspäin mutta palasi nopeasti oikealle jäljelle ja suunnisti sitten suoraan jälkeään pitkin sammaleitten kätkössä olleelle ruokakupilleen J Selvästi kyllä jäljen pituus ja kolmen tunnin ikä saivat Raikun jäljestämään tarkemmin ja keskittyneemmin kuin tuoreemmat ja lyhyemmät jäljet. Jos sillä alkaa ajaa näin pitkiä ja vanhoja jälkiä täytyy kai jo ryhtyä tekemään välinehankintoja: ostaa oma kunnollinen jälkiliina ja värkätä niitä jälkimerkkejä.

Lopuksi Raiku pääsi juoksentelemaan viiden koiran porukassa – taisi sen mielestä olla parasta koko toimintapäivässä. Se oikein ihastui valkoiseen porokoiraneiti Aikaan.

 

 

 

Kuvissa Tara, Taimi, Arvi, Aika ja Raiku