Raiku kärsi viikolla vähän mahavaivoista, todennäköisesti inothimoisen raadonetsinnän ja -syönnin seurauksena. Etsintään kuitenkin lähdettiin palkkapurkissa raejuustoa.

Raikun maalimies meni puron toiselle puolelle ja me lähdimme toista kautta. Tuuli kävi maalimiehen suunnasta. Etenin rinteen alareunaa, ja jo melko heti Raiku nousi rinteeseen ja katosi näkyvistä. Vähän matkaa kuljettuani aloin huudella sitä ja vastauskin tuli: se oli jo maalimiehen luona. Se oli edennyt rinnettä pitkin reipasta vauhtia suoraan maalimiehelle. Sille on näköjään jo aivan selvää, mitä hakumetsässä ollaan tekemässä.

Ilmaisukoulutuksen aloittamisesta en ole ihan varma. Raikun haukkukoulutus on tähän mennessä vahvasti painottunut haukun estoon: se on todella herkkähaukkuinen (ja raikuvaääninen) pentu. Jos Aihkilla on jotain (jonka usein se on ottanut Raikulta), Raiku menee sen viereen haukkua räksyttää. Jos ihmisen kädessä on jotain, Raiku aloittaa komennushaukun. Pölynimurille haukutaan. Epäilyttäville ohikulkijoille yritetään haukkua. Jos jokin kiukuttaa, sillä on erityinen kimeä yksittäinen kiukutushaukahdus. Ruokaa odottaessaan se on sinnikkään kouluttamisen jälkeen lopettanut haukkumisen, vain joskus silta kuin väkisin pääsee yksi haukahdus. Suihkupullo on ollut sisätiloissa ahkerassa käytössä, ihan naapurien hermojen vuoksi. Raikun opettaminen ilmaisemaan haukkumalla taitaa olla yksi maailman helpoimmista koirankoulutustehtävistä. Ongelma on, miten sen saa ymmärtämään että namien haukkuminen on sallittua vain ja ainoastaan maalimiehen luona?