Tänään taas pitkästä aikaa käytiin hetki harkkaamassa koulutuskentällä Linnunlahdessa. Raiku aloitti hypyllä, jota ei juuri koskaan päästä tekemään. Tehtiin siksi kolme hyppyä. Ensimmäisellä vietiin yhdessä namikuppi hypyn taakse.  Perusasennon ottaminen ja hihnan irrottaminen olivat haastavin osuus kun namit niin houkuttivat. Kun tämä onnistui, hyppy oli oikein hieno ja seisotin vielä esteen takana. Seuraavat kaksi tehtiin niin, että avustaja laittoi namit Raikun tietämättä. Molemmissa perusasento oli helppo tehdä, ja myös hypyt olivat oikein hyviä (vaikka toisen hypyn jälkeen juoksikin myös avustajan luokse). Seuraamista ensin parin askeleen siirtymillä, mutta kun avustaja huomautti että se ei juurikaan takapuoltaan maasta nosta kun tietää istumisen tuottavan namin tehtiin muutama askel lisää ja vähän kovemmalla vauhdilla. Noin viisi askelta näyttäisi olevan optimi, ettei ala poikittaa. Luoksetuloja tehtiin kolme, kaksi pitkältä matkalta avustettuina. Se yrittää ennakoida: istuu ihan rauhassa kunnes pysähdyn, sitten on saman tien jo tulossa. Venytettiin pysähtymisen ja kutsun välistä aikaa, toinen meni jo ihan hyvin. Kolmanen luoksetulon tein noin kymmenen asekleen päästä ilman avustajaa namilla eteen ohjaten, se meni hyvin. Lopuksi tehtiin ruutua namipurkin kanssa. Menee ruutuun vaikka ei näe namien laittamista, ja ekstrapalkkana yrittää varastaa kupin ja lähteä sen kanssa rallaamaan. Raiku oli koko ajan hirveän innoissaan, eikä haukkunutkaan ollenkaan. Välillä palkkasin lelulla, eikä siitäkään liikaa kiihtynyt.

Aihki sen sijaan. Tehtiin pitkä seuraaminen joka oli muuten oikein erinomainen, mutta vingutti koko ajan. Liikkeestä seisomisessa oli hiljaa, mutta ekalla yrittämällä alkoi haistella maata. Just. Toisella yrityksellä meni hyvin. Kaukokäskyt olivat nopeita ja teräviä - ja äänekkäistä. Hyppy menikin sitten tasaiseks haukuksi, mutta ruudun teki hiljaa. En tiedä johtuuko tämä ihan mahottomaksi mennyt ääntely siitä, että Raiku yleensä ensin treenaa, täytyy testata. Lopuksi sitten sen pallo.

Harjoittelun jälkeen mentiin Pyhäselän jäälle. Jäällä ei ole paljon hajuja eikä muutakaan, joten siellä on Aihkin mielestä tylsää. Ainoa hupi on Raikun juoksuttaminen ja äkseeraaminen ja sitä ne sitten tekivät. Aihki juoksi Raiku perässään kovaa ja kauas, painoi sen siellä hankeen ja kun kutsuin, tulivat yhtä kovaa takaisin.