Lunta on metsässä vielä klmisenkymmentä senttiä ja lisää tuli koko eilisen illan. Raiku etsi rinteessä ja oikein taitavasti etsiin. Ensin se risteli sellaisella parinkymmenen metrin säteellä ja noin 30 metrin päässä maalinaisesta se sai ilmahajun ja painatti sinne. Maalinaiselle oli annettu ohjeeksi estää Raikua hyppimästä ja pomppimasta, joten sen palkkaus aloitettiin heti käsi maassa, ja Raiku olikin ihan sievästi vaikka se on niintohkeissan löydettyään metsästä henkilön.

Väliajalla kun emäntä ei ollut maalinaisena eikä etsintäpartiosa ruvettiin haveilemaan kesästä ja otettiin  jälikeppien ilmaisuharjoitus. Laitoin kolme merkkiä parin metrin välein hankeen jäljelle ja Raiku perään. Ensimmäistä merkkiä se haistoi, jolloin kehuin ja palkkasi. Toisen merkin kohdalla se pysähtyi ja pyynnöstä toi käteen, samoin kolmanen. Toisella samanlaisella harjoituksella se nosti merkit ilman kehoitusta. Jatkamma harjoituksia odotellesamme lumien sulamista. Tätä vauhtia jo skevät edistyy (tai taantuu) Raiku saattaa olla tosi mestari keppien ilmaisussa ennen kuin päästään ensimmäisellekään jäljelle.

Aihki etsi tien toisella puolella. Se risteili metsään josta löysi jäljen ja laukkasi sitä pitkin maalinaiselle. Se sai haukkua aika kauan koska etsintöpartion ihmisjäsenet eivät upottavassa lumessa meinanet millään päästä eteenpäin.

Harkkojen jälkeen lenkkeiltiin taas Una kanssa ja ihan lopuksi Raikun haave toteutui: Una rupesi leikimään sen kanssa. Ei ihan jokapäiväistä, vaikka Raiku sinnikkäästi jatkuvasti yrittääkin. Aihki ei tälä kertaa ollut kiinnostunut siitä, mitä Una ja Raiku puuhasivat vaan räyskäsi keppinsä kanssa.