Tänään käytiin etsimässä Kolin Kortelahdessa. Lajeina mastoetsintä, rakennusetsintä ja jälki. Aihki kävi Loma-Kolin rinteessä etsimässä, mutta maalimies ei oikein ollut ehtinyt piiloon, joten Aihki juoksi suoraan piilolle. Otettiin sitten vielä rakennusetsintää: toinen maalimies oli navetan parvella, toinen rantasaunan lauteilla (ei ollut lämmitetty). Aihki kiersi navetan takapuolelta, halusi entiseen lantalaan ja siellä katseli ylöspäinja haukahteli. Ulkona se kuitenkin lähti kohti rantaa, kiersi saunaa muutaman kerran, kävi vähän kauempanakin ja sitten alkoi hyppiä saunan seinää vasten ja haukkua. Mentiin sisään ja sieltä kahden oven takaa maalimies löytyi. Palattiin navetalle ja Aihki halusi sisään. Se kierteli, nosteli päätään ja lopulta päätyi haukkuman parrelle vievien tikkaiden alle, tosin viereistä nurkkaa - taisivat hajut kiertää. Bongasi se sitten tikaiden yläpäästä malimiehenkin.

Raiku teki myös ensin rakennusetsinnän. Sen toinen maalimies oli myös navetassa, mutta maan tasalla syvennyksesä. Se oli valan innoisaan, meni heti haukkumaan ovelle, kierteli sisällä ja löysi maalimiehen mutta ei olut uskoa että tämä voisi olla se oikea vaan oli lähdössä jatkamaan matkaa. Sitten lähdettiin ulos, toinen maalimies oli rannassa olevassa vajassa. Raiku kiersi vajan pariin kertaan ja vähän hyppikin sitä vasten, mutta lähti eteenpäin ennenkuin ehdin ovelle. Se meni saunalle ja sitten kohti metsää. Kutsuin se takaisin ja tarkastettiin tyhjä sauna. Sen jälkeen sillä sytytti ja se uskoi, että etsittävä voi olla oven takana, meni vajalle takaisin ja alkoi hyppiä ja haukkua ikkunan alla. Sieltä se sitten löytyi.

Raikulle oli tehty myös jälki (ai että ei saisi yhtäaikaa opettaa nuorelle koiralle etsintää ja jälkeä). Jälki meni pellolta metsikköön. Koska aluetta ei voinut etukäteen mennä tarkistamaan, en metsikköön mennessäni tiennyt, että tämä(kin) oli alkuun kauheaa ryteikköä (ne on sellaisia nämä kurjan Pohjois-Karjalan metsät) ja sitä seurasi jyrkkä kallio, jonka päällä sitten kyllä oli oikein sammalikkoakin. Jälki kulki siis ryteikön läpi hieman pahimpia paikkoja kierrellen, sitten nousi kalliolle ja päättyi jyrkänteen reunalle katajapensaikkoon. Jälki vanheni vähän yli kaksi tuntia. Raiku läysi jäljen jo ennen metsikköä, mutta meinasi kadottaa sen pienen puron ylitykseen (tarkoitus oli aloittaa puron jälkeen, mutta se löysi jäljen liian aikaisin). Ohjasin sen puron yli ja se nosti jäljen uudelleen ja seurasi sitä tarkasti ryteikön katkenneiden oksien ja puskien läpi, ylös jyrkkää kalliota ja siitä sitten erehtymättä sammalikon poikki katajapensaikkoon. Jäljellä oli yksi esine, sen se bongasi, pyöritti häntää ja peräpäätä, mutta oli sen verran juuri siinä edellä, että en ehtinyt kehoittaa nostamaan. Jäljestys oli tällä kertaa todella keskittynyttä, yhtään kertaa se ei pyörinyt vaan seurasi ryteikössä kiemurtelevan jäljen juuri siitä mihin se oli tehty.