Jo aamupäivällä lähdettiin treenaamaan KIrkkopuistoon tokoa ja jälkeä. Ensin tehtiin jäljet hiekkakenttää ympäröiville nurmikoilla. Puistossa oli voimistelijoita ja muutama jalkapalonpotkija ja jotain puistotöitä menossa, mutta muuten näytti rauhalliselta. Jälkien teon jälkeenvähän tokoiltiin, ensin Aihkin kanssa pitkiä seuraamisia - se vain paranee vanhetessaan - ja vähän kaukoja ja sen sellaista. Sitten Raikun kanssa seuraamisia, häiriöt olivat kok ajan lisääntyneet, mutta kyllä se hyvin tsemppasi vinkulelulla ja nakinheittelyllä innostettuna. Vähän kaukokäskyjä ihan läheltä ja lopetettiin, ei oltu kumpikaan oikein tokomoodissa.

Vähän ennen kuin oltiin kaikki valmiita ajamaan jälkiä, jälkien haastekertoimet alkoivat kasvaa. Kentälle tuli parikymmentä lasta suorittamaan jotain vihjeiden etsintätehtävää, ja lapset juoksentelivat pieninä ryhminä ympäri kenttää ja pitkin nurmikoita. Laitettiin kuitenkin reippaasti jälkiliina pantaan ja lähdettiin matkaan. Jäljen nosto onnistui, mutta vähän epäröiden Raiku lähti ajamaan. Ajoi vähän matkaa ja kadotti jäljen harhoihin, nosti päänsä ja rupesi katselamaan ympärillä juoksentelevia lapsia. Kartturin avulla nostatettiin jälki uudestaan ja Raiku lähti ajamaan ja tuli ensimmäiselle kepille, jonka nosti. Se selvästi innosti sitä, jatkoi ajamista vähän matkaa kunnes taas kadotti jäljen. Nostatettiin taas uudestaan ja sitten se ilmaisi kepin, joka ei kuitenkaan ollut oikea. No mitäs pienistä, jatkettiin matka ja tultiin selväsi vähän vähemmän harhoja sisältävälle alueelle kun ajoi lopun matkaa kepille ihan oikein. Loppupalkan jälkeen oli vielä aikeissa jäljestää Katjan poistumisjäljen, mutta lopetettiin kuitenkin siihen. Ei Raiku ilman kartturia olisi jäljestä selvinnyt, mutta aina se tehtäväänsä palasi kun kehotettiin, kaikista harhoista, ympärillä juoksentelevista lapsista ja jälkijoukossa itkevästä Inkeri-vauvasta huolimatta. Kyllä se loppupalkkansa ansaitsi :)