Raikulle on tehty muutama jälki. Aloitin tehden pari kertaa noin viiden asekeleen jälkiä, mutta ne olivat aivan liian lyhyitä: juuri kun Raiku pääsi "jäljelle" se loppui. Sitten tein pari noin 15-20 askelee jälkeä, jotka vanheivat kymmenisen miuuttia. Raiku ajoi ne kovasti nuuskuttaen ja jokaisen namin syöden. Eilen hukkaharkoissa sille tehtiin pieni jälki jonka päässä oli ihminen. Jäljestämisen alku oli hankala: se jäi katselemaan muita koiria, kuuntelemaan niitten haukkua ja muutenkin ihmelleli vierasta maailman kohtaa. Lopulta sain sen kuitenkin kiinnostumaan jäljestä ja se ajoi se tarkasti ja keskittyneesti. Tänään tein noi 25 askeleen jäljen, joka vanheni selvästi liian vähän aikaa, koska Raiku kulki sen nameista välittämättä, vähän jopa vetäen - aivan tarkasti jäljellä kuitenkin. Täytyy ainakin aikaa vähän lisätä.

"Tottelevaisuusharjoitukset" ovat vähän jääneet. Se istuu käskystä ja maahankin menee kädellä avustettaessa reippaasti. Sivulletuloa se on alkanut vähän älytä. Noutokapulaksi se on saanut metallikapulan. Se kantaa sitä (ja muutakin) kovin mielellään mutta kun tarjoan sitä sen suuhun se ei oikein halua ottaa. Heitettäessä lähtee perään ja ottaa suuhunsa.

Muut ajat se ähvää milloin mitäkin. Metsälenkeillä ei vielä onneksi lähde kauemmas vaikka isot koirat niin tekisivätkin. Se liikkuu rohkeasti kaikkialla, raunioradan puomeilla, rämisevillä pelleillä ja tiilimurskakasoilla. Aika nopeasti se rohkaistuu nähtyään jotain pelottavaa.