Tänäaamuna tehtiin taas hetki ihan perustokoa: seuraamista ja jääviä liikkeitä. Olen selvästi ties minkälaisen prosessin tuloksena - ja tietenkin täysin huomaamattani - opettanut Raikulle, että seuraamisessa kuljetaan tooosi hiitaasti. Tänään lähdin normaalia reipasta vauhtia ja se jäi heti kättelyssä pari metriä, mutta otti kiinni ja sitten seurasikin oikein hyvässä kontaktissa ja hyvällä paikalla (namit ylösnostetussa kädessä). Jäävissä liikkeestä pari maahanmenoa taas täydellisesti (käsky hiljaisella äänellä). Liikkeestä seisomiseen anoin pienen käsiavun, jolla se pysähtyikin heti. Se pikkuinen edistyminen on tapahtunut siinä, että nyt liikkeen loppuosa onnistui kaksi kertaa peräkkäin, seisoi paikoillaan ihan loppuun asti, ei minkäänlaisia askeleita tai väistämistä. Myös kaukokäskyissä on jonkinlaista edistystä, tehtiin seitsemän siirtymän setti (maa-seiso-istu-seiso-maa-seiso-istu) ihan edestä ja se jaksoi todella keskittyneesti ja tarkasti tehdä takapalkkaa odottaen. Tunnari meillä on jäänyt suunnilleen kokonaan harjoittelematta (kun ei ole kapuloitakaan), mutta tänään otin tunnarinkokoisen puupalan maasta ja kätkin sen nurmikkoon. Lähetin "oma" -käskyllä. Raiku lähti, etsi, löysi, haisteli, tuli pois ja alkoi haukkua. Kielsin haukkumisen ja lähetin uudestaan "tuo oma" -käskyllä ja se onnistui, toisenkin kerran. Pitäisi varmaan jostain yrittää hankkia tunnarikapuloita?

Aihki aloitti kaukoilla, ihan edestä jokainen siirtymä palkaten ja pallo perään. Sitten tehtiin todella pitkä seuraaminen askelsiirtymineen, pysähdyksineen, juoksuineen ja kaikkineen. Aihki pysyi koko ajan hyvässä kontaktissa, mutta loppua kohti pallotpove alkoi jo vähän piipityttää. Sen seuraaminen on kyllä hienoa silloin kun se lähtee menemään. Sitten taas kun ei niin se on sitten sitä.