Raviradan parkkistokoa ja nurmikolle tallattua jälkeä tänään harrastettiin. Ensin tehtiin jälkiä, sitten tokoiltiin. Raiku teki seuraamisia takapalkalla ja ilman: takapalkalla hyvin, ilman vähän huterammin. Erikseen seuramista takapalkkaa kohti, silloin sen etenee, kaukenee ja alkaa tuijotaa eteenpäin. Parilla lisäkäskyllä hyvää seuraamista palkkaa kohtikin. Hyppynoutoja tokohypyllä, kolmas taisi olla hyvä. Pöntön kiertämistä namialustalla, ihan hyvä. Luoksetulon loppuasentoa yritettiin alkaa korjata: pidin vinkulelua käsissä ja kutsuin "tässä" -käskyllä, hyvin onnistuivat. Lopuksi putkeen kaikki jäävät väliseuraamisineen: istu, maahan, seiso ja siitä loppupalkalle.

Aihki teki noutoa, purkin kiertoa, jonka se muisti hienosti jostain hämärästä menneisyydestä, kaukokäskyjä takapalkalla (ei haukkumista!) ja seuraamisia. Kokeilin takapalkallakin, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään, kiljui ja seurasi suunnileen poikittain edessä. Hassu koira.

Lopuksi mentiin ajamaan Kaisan Raikulle tekemä jälki. Nosto nurmikolta erinomainen ihan suoran janan jälkeen, ajoi tarkasti vähän yli tunnin vanhaa jälkeä, kulmat tarkasti. Sitten jälki lähtikin asvaltille, jossa Kaisa oli hajustanut sitä käsillä. Raiku ajoi nenä maassa raviradan katsomopenkeille, teki kulman, mutta kun jälki kääntyi takaisin kohti nurmea, se hukkasi sen, eikä sen itseluottamus riittänyt uuteen nostoon. Näytin suuntaa ja se meni nenä asvaltissa nurmelle, tosin vähän jäljen sivussa ja nosti kepin selvästi ilmahajulla. Jälki jatkui nurmea ja sitten vähän matkaa kivisoraa, siinä ei ongelmaa, ja siinä sitten kohta loppukeppikin. Kaikki kolme keppiä nousivat ja tosi tarkasti ja keskittyneesti se ajoi, hyvällä vauhdilla. Raiku taitaa tykätä tällaisista poikkeavista jäljistä, joissa täytyy oikeesti keskittyä ja vähän ratkoa ongelmiakin.