Aihki tokoili ensin. Alkuun revittiin narupalloa ja sitten heti aika pitkä seuraaminen, jonka se teki todella hyvässä kontaktissa. Jäävät liikkeet olivat niin hyvät kuin ovat: maahanmeno on hidas, mutta se ei kyllä enää siitänsä muutu. Seisominen hyvä Joka liikkeen välissä kehuin sitä "hienoksi pallopojaksi", mikä piti sillä vireen hyvin yllä. Luoksetulon pysäytys oli nopea, samoin lopun luoksetulo. Sitten taputtelin pallotaskua ja otettiin tämä murhenkryyni, kaukokäskyt. Ensimmäisellä käskyllä nousi noin 10 sentiä, toinen ja kolmas istu-maahan menikin sitten oikein hyvin. Lopuksi sai pallonsa ja oli riemuissaan.

Raikun kanssa aloitetiin myös paloa repimällä. Sitten lyhyt namiavusteinen seuraaminen, joka oli melko hyvää. Palkaksi pallon repimistä. Jäävistä liikkeistä maahanmeno oli nopea, mutta se pitää palkata heti maahan, muuten lähtee perään. Takaisintulossa voi käydä takana. Seisominen sitten meni sähellykseksi, hetkisen seisoi, sitten rupesi pyörimään. TOisen kerran palkkasin heti siitä hetkestä. Noutoa kkeiltin myös kepillä. Ekalla heitolla ei nähnyt minne keppi meni, joten se sitä. Toinen kerta oli oikein hyvä nouto, hetsasin alkuun ja se lähti laukalla ja palasi laukalla kepin kanssa. Sitten tietenkin piti vielä kerran yrittää, joloin meni kepille ja jäi sitä järsimään. Milloin sitä oppisi? No, kutsuin sen narupallolla luokse ja jätettiin nouto siihen (epäonnistuneeseen suoritukseen, mutta turha niitä on toistamaan ruveta, Raku on aika itsepäinen kun sen päähän jotain iskeytyy). Siirryttiin luoksetuloon, ensin narupalloon ja sitten eteen istumaan. Se on narupalloluoksetulossa oppinut juoksemaan täysillä jalkojen väliin, joten eteen istumista yritettäessä se ei oikein osaa jarruttaa vaan juoksee suoraan päälle. Vauhtia ja intoa ainakin riittää. Reviteltiin narupalloa joka liikkeen palkaksi - Raku tekee hirveän innostunena ja korkeala vireellä, mutta tarkkuus ja täsmälisyys kyllä kärsivät. Jospa sitten sitäkin joskus?