Tänään tokoalkeitten kurssilla Raiku löysi sisältään pienen koirakoulukoiransa. Se aloitti jo maneesille mentäessä: ensin se veti ovea kohti mutta kun sanoin Raiku se siirtyi sivulle seuraamaan vaikkei kädessä ollut namiakaan. Namin avulla kuljettiin sievästi maneesin poikki omalle paikallemme shelttipojan ja lapinkoirapojan väliin. Ohjaajien puhuessa seisoskelin ihan normaalin ihmisen lailla ja Raiku istui hiljaa rauhassa paikallaan. Ei räyskää eikä rempomista! Sama jatkui kun tehtäväksi annettiin kuljeskella vapaasti sikin sokin pitkin maneesia. Aina kun kutsuin sitä se heti kääntyi ja tuli sivulle yrittämättäkään lähestyä lähellä kuljeskelevia koiria.

Tunnin teemana olivat paikallaanmakuu ja peruskäskyt. Peruskäskyjä harjoiteltiin voittajan kaukoina. Niissä Raikun ongelma on, että se ei tahdo pysyä seisomassa vaan yrittää heti istumaan. Muuten se teki nätisti liikeratoja. Sitten harjoiteltiin perusasennosta maahanmenoa ja takaisin istumaan. Maahan se menee yhdellä käskyllä nopeasti. Istumaan nousua ei olla harjoiteltu, mutta kahden käsiavulla tehdyn liikkeen jälkeen se nousi yhdestä käskystä. Se näytti niin helpolta, että ei passaa kovin usein harjoitella. Paikallaolossa seisoin metrin päässä välillä selin ja välillä muutaman askeleen ottaen ja palkkasin usein. Se pysyi paikallaan vaikka vierustoveri palkattiin palloa heittämällä. Ehkä siinä vähän yli minuutti meni, sitten vapautin ja vedettiin narupalloa.

Me ei tehdä kovin monta toistoa samasta liikkeestä (sillä tavalla Aihkin toko aikanaan melkein pilattiin) joten välillä harjoiteltiin täyskäännöstä muutaman askeleen seuraamisesta. Tänään se sitten lopulta teki täyskäännöksen edessä heittämällä takapuolensa heti sivulle ja jatkoi matkaa tiiviisti sivulla. Kolme kertaa peräkkäin! Tunnarikapulaa peittelin pari kertaa maneesin hiekkaan, etsi oikien intensiivisesti. Myös kontaktiharjoitus, jossa nami oli kengän päällä ja koira maassa onnistui ensimmäisen kerran joukkoharkoissa. Aikansa se tuijotti namia, sitten turhautuneena muita koiria ja lopulta katsoi silmiin.

Lopuksi tehtiin luoksetulo koko maneesin läpi niin, että kummallakin sivustalla oli koiria rivissä. Kymmenkuisen Aihkin kanssa en olisi mitenkään uskaltanut tätä harjoitusta tehdä, se olisi aivan taatusti lähtenyt joko liehittelemään jotain narttua tai uhittelemaan jollekin urokselle tai molempia. Kymmenkuinen Raiku juoksi kutsusta maneesin läpi luppakorvat viuhuen suoraan luokse, eikä vilkaissutkaan muihin koiriin.

On se kyllä kova homma pitää koira kontaktissa tunnin ajan niin että se ei pääse haistelemaan maata, syömään hevosenkakkaa tai haukkumaan tyhjää. Raiku on onneksi niin innoissaan tekemisestä, että suurimman osan tunnista sen korvatkin olivat pystyasennossa