Tänään mentiin raviradan yläparkkikselle porokoiraporukassa tokoilemaan. Raikun setti aloitettiin alokasluokan liikuroiduilla ja palkkaamattomilla liikkeillä. Puoli purkillista cesaria vietiin ensin yhdessä kentän laitaan ja siirryttiin seuraamisen aloituspaikkaan. Ensin tehtiin hihnassa käskytettynä, Raikun vire oli niin korkealla että käännökset menivät pomppimiseksi, edisti ja väljeni. Mutta intoa ja iloisuutta kyllä piisasi. Vapaana seuraaminen oli jo vähän parempaa, pomppiminen vähäisempää, juoksuosuus oikein erinomainen. "Tuomari" ja "liikkuri" arvioivat seuraamisen noin kasiksi kun perusasennotkin olivat vähän kaukana. Seuraamisista jatkettiin likkeestä maahan, se oli täydellinen, tosin oltiin sitä mieltä, että maa-han käsky voidaan tulkita kahdeksi sanaksi. Pitää skarpata. Sitten vielä hypylle, joka oli myös ihan virheetön ja siitä Raiku vapautettiin cesarilleen, jonne se painatti täysillä. Sen vire pysyi koko ajan korkeana ja tekeminen innokkaana, kontakti kesti koko setin, jes. Tämän jälkeen vielä liikkeestä seisomaan välittömällä takapalkalla, hyvä, luoksetulo, joka lopussa vähän vino, ja yksi hyvä nouto molempiin suuntiin laukaten, luovutusasento tosin ensin vähän vino, mutta korjattiin lisäaskeleella. Lopuksi vähän leikittiin ja Raiku oli sen oloinen, että ei kai tämä vielä loppunut :)

AIhkin kanssa ryhdyin tahtojen taisteluun haukkumisen kanssa. Käsin sen maahan ja heiluttelin narupalloa se naaman edessä. Kuusi kertaa sai käskeä uudestaan maahan ennen kuin makasi siinä ja oli haukkumatta. Kaukokäskyissä vaihtoja tehtiin kymmenkunta kunnes haukkuminen loppui. Siitä tulee sitä mahdottomampi räyskä mitä vanhemmaksi se tulee. AIna se on harrastanut komennushaukkua ja pallonodotuksessaan kimittänyt, mutta nykyään se ei juuri muuta teekään. Toisaalta, ei sen enää tarttekaan, mutta kun käy hermoon.

Oli jo ihan pimeää kun Raiku meni Oilin kanssa paikallamakuuseen. Puolivälissä kentälle ilmestyi jänis, mutta onneksi Raiku ei sitä nähnyt, selvästi kyllä haistoi, mutta pysyi paikallaan. Loppupuolella Oili alkoi vinkua ja sitä komennettiin pahalla äänellä, jolloin Raiku nousi seisomaan. Raiku ei suvaitse pahaa ääntä, ei kieltämistä eikä minkäänlaista painostusta tai komentamista. Ainoa jolla sille voi kertoa että ei mennyt putkeen on aloittaa alusta ja olla muuten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muuten se sanoo sopimuksen irti ja on sen näköinen, että sitä on verisesti loukattu. Se on henkisesti täydellinen vastakohta isoisälleen: Raiku on herkkätunteinen pikkupoika, Aihki jatkuvasti pomotusta vaativa itsepäinen korsto - fyysisesti ne kyllä ovat toisinpäin.