Viikon mittaan on tehty aina joskus vähän jotain.
Tokoa on harjoiteltu pari kertaa. Raikulle on opetettu takapalkkaa, mikä ei ole ihan simppeliä ollut, kun kyseessä on nopealiikkeinen ja ahne teinipoika. Kun sen lopulta saa ymmärtämään, että takana maassa olevat namit saa ottaa vasta kun on tehnyt muutakin kuin tullut perusasentoon, takapalkka on toiminut aika hyvin. Kaukokäskyissä päästiin istu-maahan-istu -asteelle siten että seisoin noin metrin päässä. Myös pari maasta seisomaan onnistui oikein hyvin. Takapalkka toimii myös jäävissä liikkeissä: seisomisessa ei tarvitse käsiapua ja maahanmenossakin se toimii. Luoksetuloissa Raiku on alkanut oppia jarruttamaan mutta kyllä se edelleen vähän törmää. Noudot kepillä ovat oleet hyviä: se tuo kepin laukaten käteen asti eikä tarvitse vaihtopalloa. Joskus aina jotain edistystä, mutta joskus sitten se päättää sanoa irti yhteistyösopimuksen ja alkaa tehdä ihan omiaan. Sen kanssa täytyy koko ajan olla oikein iloinen vaikka se varastaisi ruutumerkin ja lähtisi rälläämään ympärinsä. Ainoa tapa saada se jatkaman on hirveästi kehua kuinka hieno ruutumerkki sillä on ja miten hienosti se juoksee - sitten se tulee ja tuo varastamansa esineen ja voidaan jatkaa.
Aihkin kanssa tokoilu on ollut hauskaa. Se on jostain syystä kauhean innoissaan (mikä kyllä sitten aiheuttaa kaikenlaista ääntelyä). Sen seuraaminen on todella reipasta, samoin jäävät, jopa maahanmeno ja luoksetulo pysäytyksinen. Ainoa on ne kaukokäskyt, niihin sille on tullut jokin kauhu (ohjaaja laskee aina päässään kaikki tekemänsä virheet).
Eilen oltiin etsimässä. Raikun maalimiehen kanssa sovittiin, että menee tietä pitkin puron varteen isojen kivien luokse. Lähdettiin kiertämään laavun takaa. Alkuun Raikulla oli vähän motivaatio-ongelmia, se etsi kantoja ja karahkoita revittäväksi. Kun alettiin lähestyä aluetta se alkoi selvästi määrätietoisemmin etsiä ja sitten katosi näkyvistä. Olin kivien luona ja ihmettelin maalimiehen ja Raikun puuttumista kun tien toiselta puolelta alkoi kuulua reipas haukku. Haukku jatkui kun menin tielle ja tien yli rinteeseen, mistä Raiku oli löytänyt maalimiehen, joka oli mennyt ihan eri kiville kuin oli tarkoitus. Taitavasti Raiku kuitenkin löysi ja haukkui pitkään.
Aihki sai haukkua vielä pitempään, sillä sen maalimiehet olivat kertakaikkiaan aivan eri hakuuaukealla kuin mihin heidän oli pitänyt mennä. Ohjaajalla meni ainakin kymmenen minuuttia rämpiä pois yhdestä ryteiköstä ja toisen läpi löydölle. Jäljen Aihki ilmeisesti oli jotain ottanut ja se kun ei emännälle ilmoittele että on menossa jossain ties missä - eikä emännän kannustuksia kaipaa.
Tänään aamulla tehtiin pieni esineruutu. Katsoin hyväksi paikaksi vähän metsityneen heinikon. Laitoin koirat puihin kinni. Paikka ei sitten kyllä kovin hyvä ollut, heinän alla oli isoja lätäköitä ja leveä oja tuli vastaan parinkymmenen metrin päässä. Ruudusta tuli siten noin 20 metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä vesikkoalue. Laitoin vanhan nahkaisen kännykotelon takareunalle ja pienen kumiluun vasemmalle reunalle. Aihki aloitti. Se jäi ensin pyörimään aika eteen mutta sitten eteni takarajalle jä löysi ja toi. Vasemman reunan esine olikin siten vaikeampi, piti lähettää kolme kertaa ennen kuin se löysi sen. Raku etsi vähän samalla tavalla. Se eteni kyllä heti takareunale mutta ei löytänyt esinetä kuin vasta toisela kerralla. Kehuin sitä kun se otti esinen ja se toi sen! Ei mitään temppuiluja vaan laukkasi kovaa vauhtia luokse! Noinkohan noutoharjoitukset alkavat upota vai oliko esine niin tylsä ettei sitä kannattanut varastaa. Toisen esineen löytäminen oli yhtä vaikeaa kuin Aihkilla, se olikyllä aika pieni, mutta lopulta sekin sieltä nousi. Raiku ei hetkeksikään lakanut etsimästä, mikä oli hienoa. Myös tämän esineen se toi temppuilematta. Ruudun maasto taisi olla aika vaativa heinän alla olevine vesineen, mutta selvisivät kuitenkin tehtävästä.