Luonnetestin jälkeen lähdimme vielä jälkimetsään. Katja teki Raikulle jäljen, jossa oli 4-5 kulmaa, tien ylitys, tien reunan seuraaminen, ampumahauta ja kuusi keppiä. Ennen jälkeä tehtiin esineruutua, mutta kun olin laittanut sille valjaat, se lannistui jälleen ihan täysin. Se jäi kuljeskelemaan ruudun etureunaan ja vasta kun sille käytiin näyttämässä esineitä se inostui lähtemään juosten liikkeelle. Saatiin jonkinmoisia etsintäjä, mutta tosi vaisua se oli. Aihki sen sijaan etsi tapansa mukaan rauhallisesti mutta kovalla työmoraalilla kaksi esinettään.

Jälki oli vanhentunut noin tunnin kun lähdettiin ajamaan. En laittanut Raikulle enää valjaita vaan jälkiliinan pantaan kiinni. Niinpä jäljen nostaminen olikin oikein tehokasta, ei haahuilua vaan suoraan jäljelle ja siitä eteenpäin. Se ajoi jälkeä reippaasti ja annoin sille reilusti liinaa. Tien ja ampumahaudan ylitykset menivät kuin vettä vaan, samoin kaikki kulmat, ei se edes tarkistellut. Sen sijaan kohta, jossa jälki tuli tien laitaan mutta jatkoikin tien suuntaisesti teki Raikulle tepposet. Se selvästi kuvitteli, että kun tullaan tien viereen, tie myös ylitetään. Piti ottaa takaisin tien toiselta puolelta ja sitten se nosti jäljen uudestaan. Tällaisia lisää. Yhden kepin se jätti, ei saanut siitä hajua vaikka otin sen takaisin, joten annettiin olla. Muut kepit nousivat varmasti. Oli oikein hyvä ja opettavainen jälki.

Omalla vuorollaan Aihki etsi namipurkkia Lakun jäljeltä ja helposti se löytyikin. Sen lisäksi sille annettiin tehtäväksi tuoda maahan pudonneita pyykkipoikia, vähän pidemmällä etsinnällä löytyivät.