Raikulla oli tänään kaksi maalimiestä ensimmäisen kerran sitten aivan, toinen hirvitornissa ja toinen sen lähellä kuoirasikossa. Raiku oli ensimmäinen koira alueella, mutta se ei sitä enää hidastanut. Se lähti juosten matkaan, palasi välillä ilmoittautumaan ja kierteli metsiköitä. Kun tultiin hirvitornille se tajusi, että jossain tässä se on, kierteli tornia, käväisi metsän laidassa, palasi takaisin, nosti päänsä ja huomasi maalimiehen tornissa. Sitten se vielä riemuissaan juoksi tornin ympäri ja asettui portaita vasten haukkumaan. Toista maalimiestä se lähti etsimään samalla innolla, loikki ympäri kuusikkoa kunnes paikallisti toisenkin maalimiehen. Raiku oli tänään tosi taitava

Aihkin etsintä oli sille selvästi liian helppo. Sen maalimies oli rinteessä ja heti rinteen alkuun päästyämme Aihki otti hajun ja juoksi suoraan maalimiehelle. Ei sillä ollut juurikaan hommaa löytämisessä, mutta yhtä tomerasti se haukkui ja yhtä tohkeissaan se oli palkasta ja löydöstään.

Harkkojen jälkeen lenkkeiltiin vielä vähän Unan ja Millan kanssa. Juuri kun piti ottaa koirat kiinni lähtöä varten Raiku kaappasi Unan jättämän kepin (jota se oli himoinnut jo pitkään ja kovaäänisesti). Tämä on tapahtunut aiemminkin ja Raiku kiinnisaamiseksi on temppuiltu jo vaikka mitä. Tänään sanoin sille sen enempää ajattelematta, että tuo nyt se keppi – ja se toi! Otti kepin ja kantoi sen käteen. Palkkasin sen ja heitin kepin vähän matkan päähän ja pyysin taas tuomaan ja se toi taas, vielä kolmannenkin kerran. Sitten otin sen hihnaan ja heitin kepin menosuuntaan ja lähdettiin yhdessä kävelemään sitä kohti. Se nosti kepin maasta ja tarjosi sitä käteen. Noinkohan se oppisi noutamaan ihan ilman mitään ihmeellistä? Ei varmaankaan …