Kevään innoittamina mentiin taas muutaman tunnin agikurssille koirakoulu Napakkaan. Raikuhan ei ole nähnytkään agiesteitä sitten syyskuun, joten vähän epävarmaa puuhailu oli. Tehtiin pieniä ratoja, ensin pari hyppyä, käännös putkeen ja pari hyppyä valssi välissä. Raiku lähti innolla radalle, ja alun suora menikin hienosti. Sitten tökkäsi ja jäätiin vähän säätmään ja into hiipui. No, lopulta emäntä uskoi ohjaajaa joka käski katsoa koiraa koko ajan ja sehän tepsi - loppurata menikin ihan kunnialla ja sitten Raiku autoon. Seuraava rata oli samantapainen, siinäkin alku oikein hyvä ja vauhdikas, mutta sitten tuli valssi tosi pienessä kulmassa ja siihen jumitti - emännän ohjaus ei sitten millään onnistunut ja lopulta Raiku asettui esteen taakse pää kallellaan haukkumaan eikä liikahtanutkaan. Oli sellaine deja vu -kokemus, aivan kuin olisi ollut taas nuoren Aihkin kanssa agikentällä. Ohjaaja käski ottaa pannasta kiinni ja "heittää" se esteen yli, ja näinhän sitten tehtiin: pannasta kiinni ja hyppykäsky. Ja kas kummaa, se toimi! Loput kolme hyppyä menivät oikein iloisesti reippaalla vauhdilla. Jotkut muutkin ovat viime aikoina huomautelleet, että Raikun ei saa antaa päättää mitä se suostuu tekemään, mitä ei ja milloin. Noinkohan sitä on koulutuksessa käynyt, että siltä ei ole vaadittu tarpeeksi? Mutta kun toisaalta se on kuitenkin sellainen herkkäsieluinen pikkupoika :)

Raiku oli selvästi aika ulalla harkkojen ajan, ja kun se ei oikein tiedä mitä siltä halutaan, sillä on tapana joko lopettaa kokonaan tai ruveta rettelöimään. Kepit siltä olivat ihan tyystin unohtuneet. Mutta eipä tuo haittaa.