Tänään vietettiin iltapäivä mitä hienoimpana syyspäivänä jälkimetsässä. Aloiettiin tietenkin esineruudulla. Se oli iso, sekä leveä että syvä. Raikulle ruudussa oli kaksi esinettä, yksi kummassakin takanurkassa. Raiku lähti ensin ruudun etureunana toiminutta polkua eteenpäin, mutta palasi sitten ja lähti etenemään ruudussa, meni takanurkkaan ja löysi ja toi esineen kovaa vauhtia. Siirryttiin ruudun toiseen reunaan ja lähetin uudestaan. LÄhti oikein reippaasti, ei mitään haahuilua, eteni taakse ja löysi esineen. Se oli vinkulelu, jonka palauttamista täytyi vähän harkita, mutta tuli se sitten sieltä. Aihki etsi pari etinettä rauhalliseen tahtiinsa ja sai lopuksi tyhjentää ruudun.

Jäljistä ensimmäisenä ajettiin Lakun jälki, sitten Unan. Heti Unan jäljen alussa huomattiin, että Raikun jäljen loppupalkka oli parin metrin päässä (ja kyllähän Una sinne oli menossa). Tien ylityksen jälkeen huomattiin taas, että seisottiin Raikun jäljellä, viimeisen kepin ympärillä. No, ohjattiin Una omalle jäljelleen ja päätettiin katsoa miten Raikun käy näin täydellisesti suunnitelulla jäljellä :) Raikun jäljellä oli kuusi tien laidasta katkottua keppiä ja loppupalkkapurkki, ei mitään muuta. Raikunosti jäljen hyvin, mutta lähti pian väärään suntaan. Korjattiin, ja sitten ajo sujuikin hyvin. Jälki laskeutui juoksuhautaan ja nousi ylös, laskeutui jäkälärinnettä tien viereen, kulki sen suuntaisesti ja sitten yli, vähän matkaa ja taas yli loppupalkalle. Kepit se nosti hienosti, pysähtyi ja otti suuhunsa. Jokaisen kepin, ihan ilman apuja! Jes! Kun tultiin kohtaan, jossa kolme ihmistä ja koira olivat pyörineet Raikun jäljellä. Niin pyöri Rakukin. Se tarkasteli joka suuntaan, haisteli ja pyröi ympäriinsä. Sitten se ilmeisesti sai omasta jäljestään kiinni ja siinä olikin heti se viimeinen keppi, sen otti suuhunsa huojentuneen oloisena. Kepiltä se sai nostetuksi oman jälkensä, mutta sekaantui taas runsaisin harhajälkiin. Pienellä avulla se kuitenkin nosti taas oman jälkensä ja jäljesti loppupalkalleen. Oli todella opettavainen jälki. Ja ne kepit! Se taitaa nyt osata ne, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta jälkikurssin tehoharjoitusten jälkeen kun kepit olivat jäljelä ilman purkkeja :)

Aihkille piilotettiin namipurkki samaan harhajälkien kohtaan sammaleen sisään. Aika pitkään se pyöri ja haisteli ennen kuin löysi. Se tekee niin ihanan itsenäisesti tämän hommansa.