Aina joinakin aamuina emäntä saa pontevuuskohtauksen ja sitten tehdään keittiössä tandemtokoa. Harjoituksina ovat aina paikallaanololiikkeet, maassa, istumassa tai seisomassa. Koirat käsketään maahan keittiön lattialle. Ne palkataan ensin siitä että ovat paikkallaan kun seison metrin päässä. Sitten menen parin metrin päähän ja olen hetken selin - palkka. Sitten seuraa Raikulle vaikein osuus kun menen nurkan taakse. Ennätys on 30 sekuntia, pitempää ei ole arvannut yrittää. Nämä harjoitukset yleensä onnistuvat, muutaman kerran Raiku on noussut, Aihki tietenkään ei koskaan. Sitten vapautuspalkka: Aihkille heitetään namipaloja ilmaan ja se ottaa koppeja. Raiku ei kerrassaan tästä palkkaamisesta ymmärrä mitään. Vaikka nami olisi putoamassai suunnilleen suoraan sen suuhun se vain katsoo hölmönä kun nami päätyy maahan. Raikun vapautuspalkka on käden ojentaminen suoraan eteen ja Raiku nousee takajaloille saadakseen kädessä olevan namin (jonain päivänä tätä on tarkoitus kehittää tempuksi, jossa Raiku kävelee kahdella jalalla - jos saan aikaiseksi). Sitten istuminen samoin kuin paikallamakuu. Siitä Raiku ei ole koskaan lähtenyt. Vaikein on kuitenkin seisominen, misssä Aihkinkin takapuoli tahtoo pudota lattiaan. Aivan edessä seisten ja hyvin rauhalisesti palkaten seisominen onnistuu noin 15 sekuntia. Myös kaukokäskyjen asennonvaihtoja tehdään joskus tandemina, mutta neljää siirtoa enempää ei voi tehdä kun alkavat joko ennakoida (Aihki) tai kiihottua (Raiku). Edestä namilla ohjaten Raiku tekee ihan puhtaita siirtymiä, mutta vähän epäilen mahtaako se yhtään ymmärtää mitä on tekemässä.

Lenkeillä Raiku on ollut varma luoksetulija ellei sillä ole suussaan raatoa tai ellei se ole juuri löytämäisillään sellaista. Se on tässä lajissa todella taitava, haistaa raadot kymmenien metrien päästä. Tällä viikolla sen luoksetulo on muutenkin alkanut hidastua, mikään kiire ei enää ole,  pää pyörii suuntiin ja nokka hakeutuu maahan. Jalatkin vievät minne milloinkin. Poispäin juokseminen on toistaiseksi vielä ratkaissut tilanteen, mutta saas nähdä. Aihki tulee aina ellei ole juoksunartun jäljillä ja aiemmin se on imaissut Raikun peräänsä, mutta ei enää aina. Raiku ei kyllä koskaan ole lähtenyt livohkaan eikä kovin kauas tai pitkäksi aikaa, eikä sillä näyttäisi olevan kovin kovaa riistaviettiä (ellei raatoviettiä lasketa) mutta on rasittavaa että se itse arpoo milloin tulee heti ja milloin ei.