Illalla lenkkeiltiin taas kanavalla. Poukamassa riisuin kengät ja sukat ja ruvettiin jatkamaan eilen aloitettuja uimaharjoituksia. Kanavalla tulee parin metrin päässä rannasta äkkisyvä,  joten siinä oli hyvä harjoitella. Raiku taas hihnaan, keppi syvän kohdalle ja kahlaamaan. Vedin hurjasti vastustelevaa Raikua perässä ja syvän kohdalla nykäisin hihnasta. Se otti mutaman uimavedon ja kepin suuhunsa. Toinen samanlainen. Kolmannella kerralla vastusteli alussa, mutta yhtäkkiä ei tarvinnutkaan viimeistä nykäystä vaan lähti uimaan ihan itse, vähän niin kuin sillä on tapana kun sitä pelottaa: jos mikään ei auta, on tehtävä hyppy vaikka suoraa kohti kuolemaa :) Sitä kehuttiin oikein hurjasti ja syötettiin nakkeja. Päätin jättää tältä illalta siihen, mutta Raiku olikin eri mieltä. Se otti kepin ja meni vesirajaan haukkumaan. Heitin kepin, ja sinne lähti Raiku, uimaan perään. Se innostui niin, että heittelin keppiä toistakymmentä kertaa. Se ui ja ui ja ui, aivan innoissaan!

Raunioradan esteillä reenattiin ensin hyppynoutoa, se sujui edelleen. Sitten A-estenoutoa, joka myös onnistui joka kerta, ei tarvinnut lopuksi enää mennä edes esteen taakse jelppimään. Raiku oli niin tohkeissaan kaikesta, että kun oltiin lähellä räminäalustaa (jota se aika pitkään pelkäsi) se meni ensin kävelemään alustalle ja jäi sitten siihen seisomaan - tästähän on aina saatu nakkia!

Aihki ei ollut mukana, koska se ontuu oikeaa takatassuaan, näyttäisi nilkan kohta olevan vähän turvoksissa eli lienee jokin venähdys, kun se kuitenkin astuu jalan päälle. Täytyy muutamja päivä pitää Aihkia vain pienillä remmilenkeillä, jos se menisi sillä. Una oli mukana, ja ensimmäisen kerran Raiku rupesi yrittämään astua Unaa. Heti kun Suuri Jotaja oli poissa Raiku uskalsi ryhtyä kuvittelemaan olevansa mahtavakin uros. Kotiin kun tultiin, tdellisuus kuitenkin taas iski: Aihki katsoi heti eteisessä Raikua pahalla silmällä ja Raiku muuttui pikkupojaksi, joka  painui suoraan sängyn alle, näkymättömiin.