Vapunaaton kunniaksi Raikulle tallattiin vuoden ensimmäinen jälki. Heti kun sen näki jälkiliinan, se alkoi kulkea nenä maassa. Jäljelle tultiinkohtisuoraan ja se nosti senepäröimättä ja lähti ajamaan. auhti oli sopiva. Jälki kierteli kuusikossa ehkä noin 70 metriä, yksi kulma, muuten vain mutkia. Yhden palikan kokoisen puunpalan jäljelle laitoin, sinne tänne koiranmakkaranpalasia, taskussa Caesaria keppiä varten, lopussa samaa purkissa. Raiku ajoi tarkasti, kulmassa vain vähän oikaisi namille. Keppiä se hetken nuuhkaisi jolloin hihkaisin kehuja ja kaivoin caesarit taskusta. Se oli oikein hyvä jälkikauden aloitus :)

Aihki teki normietsinnän paitsi että maalimies oli menyt hakuaukiolle asti vaikka luulin että vain harjun taakse. Aihki katosi harjulla ja kun olin seisoskellut aikani olin kulevinani haukkua. Lähdin haukun suuntaan vain huomatakseni, että kuljin kohti kaikua. No, lopulta löysin maalimiestä haukkuvan koiran - kauan se saikin haukkua.

Jäljen ja etsinnän jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Ruutu oli noin 40 metriä syvä ja aika kapea. Ensimmäisen esineen, punaisen patukan vein vasempaan takanurkkaa. Raiku lähti reippaasti vasenta reunaa, käväisi pari metriä ruudun ulkopuolella, pysähtyi ja oikein kiukusta haukahti kun huomasi olevansa väärässä paikassa. Esine löytyi saman tien mutta palautusta piti jonkin verran tsempata, mieli olisi tehnyt ruveta itsekseen leikkimään Toi kuitenkin sitten juosten. Aihkille etsintä oli vaikeampi, se ei millän meinannut edetä tarpeeksi kauas, piti lähettää monta kertaa ennen kuin se löysi. Toisella kierroksella sukka oli melko keskellä ruutua, senkin Raiku löysi helposti ja toikin heti ja reippaasti. Myös Aihkile tämä oli helppo etsintä, esine oli sillä etäisyydellä mistä se on oppinut etsimään.