Alkuviikosta käytiin viimeisellä tokotunnilla, jossa tehtiin liikkuroituja alokasluokan liikkeitä. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallaololla, sitten molemmat seuraamiset ja maahanmeno putkeen, ja lopuksi luoksetulo, seisominen ja hyppy putkeen. Luoksepäästävyys ja paikallaolo menivät hienosti, vaikka paikallaolosta Raikun viereinen koira lähtikin hipsimään emäntänsä luo. Hihnassa seuraamisessa Raiku oli aka ulalla, kaukana, unohti kerran perusasennon ja juoksussa edisti ihan mahdottomasti. Vapaana seuraaminen sitten puolestaan oli tosi hienoa, vain juoksuosuudessa vähän edisti, muuten niin täydellistä kuin Raiku osaa tehdä. Maahanmeno samaten täydellinen, siitä sitten hallin seinustalle jätetylle palkkapurkille. Toinen setti ei sitten ollut yhtä hyvä: luoksetulossa piti kutsua kahdesti ja törmäsi, hyvä vauhti kuitenkin. Seisomisessa oli ensin pysähtynyt mutta sitten vähän hipsinyt. Palatessani astuin vielä sen tassulle, joten piti ottaa uusiksi. Hyppy ihan täydellinen, siitä taas palkalle. Se on siinä ja siinä.

Tänään agissa tehtiin taas täysmittaista rataa:

Ja taas vaikein kohta oli alku, kolme ensimmäistä hyppyä. Lopulta onnistuivat kun ohjaaja teki maahan merkin missä seisoa kutsumassa: kakkoshypyn takana, rintamasuunta puomiin, ja heti hypyn jälkeen käännös menosuuntaan. Sitten edettiinki reippaasti puomille saakka, takaakierto meni helposti ja lähetys kasiputkelle vitoshypyn takaa - hienosti se putkenpään löysi ilman että menin viereen ohjaamaan :) Parasta radassa oli kuitenkin kepit: Raiku hakeutui itse vauhdissa ensimmäiseen väliin ja siitä jatkoi kovaa vauhtia pujotellen. Annoin kyllä käsiapua, mutta kyllä sillä oli päässään jo ihan oma oikea ajatus miten tässä toimitaan. Sama toistui tokalla kierroksella, joten ei se ihan onnenkantamoinen ollut. Kun rata oli tehty kahteen kertaan joitakin kohtia vähän aina hioen suurimmaksi ongelmaksi alkoi tulla oman juoksuvauhdin (ja kunnon) hiipuminen, Raiku kun vaan kiihdytti ja kiihdytti. Se alkoi olla jo ihan kuin oikea agilitykoira :)