Ennen lenkkiä kävin kulkemassa Raikulle jäljen. Ensin jyrkä rinne alas, sitten ylös ja tasaista maata tein viereen, pituus ehkä parisataa metriä, kolme kulmaa ja kuusi keppiä. Haasteena oli sade: vihmoi kun tein jäljen, kun oltiin lenkillä satoi koko ajan koveten ja kun ajettiin jälkeä, satoi melkein kaatamalla. Jälki vanheni noin puolitoista tuntia jatkuvassa sateessa. Nosto ihan hyvä, rinnettä alas vähän sivussa niin että yksi keppi ohitettiin. Ylärinteessä Raiku hukkasi jäljen ja lähti tehokkaan näköisenä valejäljestämään rinteen reunaa. Otin takaisin ja aika kauan meni että nosti jäljen uudestaan. LIekö sade liottanut jyrkan rinteen jäljen ihan eri paikkaan? Nosti kuitenkin lopulta ja siinä oli heti keppi, ja siitä lähti todella tarkkaan jäljestämiseen, nenä koko ajan jäljen päällä, jolloin tietenkin kepitkin nousivat Ihan hyvä harjoitus, valejäljestämisen huomasi taas siitä, että sen vauhti kiihtyi kiihtymistään - kun vaan aina osaisi sitä lukea. Aihki etsi taas purkkiaan, ja aika kauan saikin etsiä ennen kuin löysi.