Illalla harrastettiin agilitya 25 asteen helteessä. Tällä kertaa oli vain yksi rata, joka oli lähes täyspitkä "juoksurata". Alkuun oli hyppyjä vähän vinottain ja viimeiseltä hypyltä piti koira lähettää putkeen ja juosta valssaamaan putken jälkeiselle hypylle ja siitä kepeille. Tähän ohjaaja käski palkata. Kovasti epäillen lähdn radalle arvellen että ei me niin pitkälle millään päästä yhdellä kertaa. Toisin kävi. Raiku lähti radalle tosi innolla ja haki putkenkin kauko-ohjauksella ja yhtäkiä olimme kuin olimmekin keppien edessä ilman yhtään kämmiä. Kepit tehtiin erikseen namiohjauksella. Niitten jälkeen oli hyppy, putkeen ja siitä pituuden ja putken muodostama suora ja hyppy vasemmalle. Jälleen käskettiin lähettää koira putkeen ja lähteä juoksemaan täysillä kohti putken ulostuloa. Lähetin Raikun putkeen ja lähdin juoksemaan. Tuloksena oli pituuden jälkeisestä putkesta ulos sinkoava koira kun emäntä oli vielä putken puolivälissä, sellaisella vauhdilla se esteet teki. Tätä sitten otettiin muutama kerta jotta emäntäkin ennättäisi matkaan, eli piti lähettää putkeen aina vaan kauempaa ja juosta toisen putken ulostulolle tekemään sylivalssi ja ohjaus kääntvälle hypylle. Neljännellä kerralla onnistui, mutta silloinkaan Raikun vauhti ei hidastunut. Motivaattorina oli putken jälkeisen hypyn taakse jätetty vinkuraato ja sinne se aina kirmaisi. Lopuksi vielä Raikun lemppari, puomi ja hyppy. Puomista se otti lisäintoa ja niin rata oli tehty koko ajan aikamoisella vauhdilla. Ohjaajakin totesi, että sehän onkin nopea koira kun tahtoo :) Raiku taisi ensimmäisen kerran palkkautua ihan pelkästään itse agilityradan tekemisestäkin.