Aamulla taas vähän yritettiin tokoilla nurmikentällä. Raiku ensin. Kaiki näytti hyvältä, se oli innostunut ja kontaktissa. Palloseuraaminen kuitenkin heti alkoi mennä pelkäksi pypimiseksi ja vaihdettiin nameihin, ei paljon paremmalla tuloksella; Raiku pomppi ja pyöri sinne tänne aivan vilinä. Maahanmeno oli nopea, se hyppäsi ylöspäin ja siitä suoraan maahan. Ei voi vauhdista valittaa. Edettiin luoksetuloon - sehän on tunetusti sellainen rauhallinen like :). Raiku odoti rauhallisesti käskyä ja lähti sitten kuin raketti, juoksi suoraan kohti, törmäsi ja lensi metrin taaksepäin, teki sen jälkeen ilmassa hypyn akselinsa ympäri ja tämähti eteen istumaan. Oli ainakin vauhtia. Päätin vähän rauhoittaa ja tehtiin hetki kaukoja - ne menivätkin hyvin, nopeasti ja tarkasti (tosin ihan edestä ohjaten).  Kun Raiku näyti vähän saaneen järkeään takaisin ryhdyttiin noutoharjoituksiin. Pidin pannasta kiinni, heitin ja annoin käskyn. Se lähti viivana, otti kepin ja tuli  täyttä vauhtia korvat vipattaen narupalloon ja alkoi repiä sitä keppi vielä suussaan, pyöri, hyppi ja syöksyili edestakaisin. Näitä tehtiin kaksi samanlaista lisää ja lopetettiin.
Aihki oli tolpassa katsonut tätä menoa ja päättänyt selvästi myös panna ranttaliksi.  Sen tokoilu ei olut riehumista jaa yhtä räyhähaukkua. Seuraamisen se teki hiljaa mutta muuten se räkytti joka liikkeen välissä ja kaukokäskyjen aikanakin. Luoksetulo oli lopulta erinomainen, nopea pysähtyminen ja laukaten luokse, ilman haukkua. Siihen lopetettiin. Pitäisi varmaan Raikua jo ruveta hillitsemään - se kyllä teki koko ajan selvästi tokoa eikä muuten vaan riehunut, mutta ei sinä kyllä juurikan tolkkua ollut.