Illat ovat sen verran pimenneet, että jälkiä ei oikein enää ehdi tehdä ennen pimeää. Ei pimeys tosin Raikun jäljestämistä haittaa, mutta kun ohjaaja ei näe mitä se tekee tai ei tee.

Vähän on tokoiltu. Eteenmenoa on harjoiteltu muutama kerta viemällä lelu alustalle, Raiku kauemmas ja lähetys. Se lähtee oikein reippaasti narupalloaan hakemaan ja saa leikin palkakseen. Myös tunnarikapulaa on piiloteltu ruohikkoon ja Raiku älysi heti mitä piti tehdä, nuuskutteli ruohossa, löysi kapulan, otti suuhunsa ja lähti tulemaan kohti. Luovutus ei kyllä oikein ole onnistunut, mutta tunnarin etsimisestä se tykkää. Yhden askeleen seuraamisia on myös aina välillä tehty. Raiku tulee mielellään perusasentoon ja nami naaman edessä seuraa hyvässä kontaktissa askeleita ja käännöksiä. Tänään se teki vähän aikaa ihmisryhmää namin kanssa, pysähdyksissä istui oikein touhukkaasti ihan jalkaan kiinni. Liikkeestä seisomisenkin se on jotenkin älynnyt, mutta maahanmenon idea on selvästi vielä hämärän peitossa.

Yhtenä iltana kun Raiku alkoi pimeässä metsässä mennä liian kauas ja viipyä liian kauan (ei edes Aihkin perässä vaan ihan omilla retkillään) emännä hermot pettivät ja Raiku joutui narun päähän. Se kulki oikein nätisti vaikka Aihki juoksenteli edestakaisin, tarjoili kovasti kontaktia ja kun sanoin seis se pysähtyi  vaikka kulki edelläni, monta kertaa. Tämä tosin onnistuu vain jos se on hihnassa :) Uloslähtiessä se istuu paikoillaan Aihki vierellä kun menen ovesta ulos ja lähtee vasta luvan saatuaan. Tämäkään ei tosin onnistu missään muussa tilanteessa, mutta jossain kumminkin.