Hukkaharkoissa Raikulle tehtiin jälki, joka lähti maantien varresta loivana kaarteena päätyen maantien varteen. Jäljestä oli merkattu lähtöpaikka enkä jäljelle lähtiessäni tiennyt, mistä se muuten kulkee. Raiku löysi jäljen pään erehtymättä, mutta heti alkumetreillä ohjaaja oli tärvätä koko jäljestämisen. Raiku lähti menemään pusikon läpi ja olin "varma" että sinne se ei mene. Palautin Raikun alkuun ja se lähti jälleen hyvin määrätietoisesti pusikkoon. No, sinne sitten, ja kyllä se oikeassa oli. Se seurasi jälkeä, jolle oli ohjaajan ohjaamiseksi siroteltu muutamia paperinpaloja - ne löytyivät ja yhden Raiku ilmaisikin minuun katsomalla. Koivun juureen piilotetun namipurkin luokse päädyttiin ilman mitään ongelmia.

Jälki oli vanhentunut nelisenkymmentä minuuttia eikä siinä ollut nameja ollenkaan. Vauhti meinasi paikoin kiihtyä vähän liikaa, mutta sitten tuli vähän vaikeampi maastonkohta ja Raiku hidasti ja keskittyi. Kerran se vähän pyöri.

Namipurkki oli piilotettu kohtalaisen ison kanttarelliesiintymän viereen, joten niitäkin saatiin. Harkoissa oli kaksi Raikun ikäistä pentua, paimensukuinen lapinkoira ja borderterrieri, sekä puolivuotias porokoira. Raiku sai jäljestyksensä jälkeen leikkiä koko loppuillan pentujoukkiossa. Jälleen varmasti parasta sen mielestä.