Josepa järjesti perinteisen vappumätsärin ja mentiin Raikun kanssa vähän koiratapahtumasivistystä hankkimaan. Raiku kiihtyy aina kovasti nähdessään vieraita koiria, ja se on hyvin vähän känyt muualla kuin metsissä. Suunnattiin siis Valintatalon parkkikselle mätsäriin. Jo nähdessään parkkiksen kaukaa Raiku alkoi haukkua. Se kyllä aina katsoi kun sanoin sen nimen ja annoin namia, mutta tiukilla se oli. Kun oltiin puoli tuntia kuljeskeltu vähän reunamilla se alkoi olla jo pitkiä aikoja ihan hiljaa ja katseli rauhallisesti ympärilleen. Myös koirien keskelle mentäessä sen sai hyvin kontaktiin ja olemaan hiljaa ja rempomatta. Mutta aina kun emäntä alkoi jutella jonkun kanssa niin Raiku aloitti louskuttamisen. "Sijaistoimintaa" sanoivat koiraihmiset, pientä stressiä ja turhautumista. No, Raiku on herkkähaukkuinen kaikissa tilanteissa, mutta varsin hyvin se lopulta rauhoittui koiravilinässä. Kehä siten kuitenkin meni enemmän temmeltämiseksi kuin hallituksi näyttelyjuoksuksi (jota ei kyllä koskaan olla harjoiteltukaan) ja Raiku sai sinisen nauhan, parinaan varmasti maailman rauhallisin nuori jämtti. Tuomarille se oli ystävälinen, mutta hampaitten katseluun tarvittiin kevyt ote pannasta. Sitä sorttia onkin harkoiteltu vain tokoasennossa. Juoksuosuudela Raiku pomppi ylös alas (namikäden perään), mutta ei kuitenkaan haukkunut eikä remponut. Lopuksi annoin sille ilmoittautumisen yhteydessä annetun purutikun ja sitä kun se söi, koko muu maailma katosi. Sen päässä näytää olevan kolme tarkeää ajatusta: ruoka, ruoka ja ruoka.