Emäntä on ollut melkein viikon työmatkalla ja koirat eläneet kuin pellossa isännän kanssa, isäntä kun pitää kaikkea koulutushommaa suunnilleen eläinrääkkäyksenä. Tänä aamuna sitten päätin että rääkäyksen on syytä alkaa taas. Aihki pantiin tolppaan ja Raiku aloitti. Se oli aivan ylivirittynyt, yritettiin alkuun askelsiirtymiä ja se poukkosi joka askeleella. Sitten vähän pidempää seuraamista suoraan ja kahdeksikkoja, alkoi pysyä jalat maassa. Juoksuseuraamisesta ei meinannut tulla mitään kun se hyppi ja riehui, mutta lopulta saatiin muutama askel ilman riehumista. Yksi liikkeestä maahan, oikein hyvä, seisominen sen sijaan oli vähän sitä sun tätä. Luoksetulossa taas niin kova vauhti että törmäsi. Lopuksi keppinoutoa. En ottanut narupalloa vaihtoon, ja ensin se pari kertaa pudotti kepin monen metrin päähän. Pyysin uudestaan tuomaan ja toihan se. Kolmen kerran jälkeen se toi ihan käteen saakka oikein reippaasti laukaten. Heitettäessä täytyy pitää pannasta, mutta siitä pystyy jo irrottamaan ennen käskyä.
Aihkin kanssa seuraamisesta ei tahtonut tulla mitään kun se suunnilleen kiljui innosta. Toistakymmentä kerta otettiin askel ja palattiin perusasentoon kunnes sen ääntely edes vähän laski volyymia. Seurasi vähän edistäen, mutta aivan täpinöissään. Maahanmeno ja seisominen nopeita, luoksetulon pysäytys seinään. Kaukokäskyt tein palo vasemmassa kädessä, joten niissä ei teitenkään ongelmaa.
Aamutokoharkan loppupalkkaus on emännälle hikistä hommaa. Molemmat koirat pääsevät kentälle ja toiseen suuntaan heitellään Aihkille narupalloa, toiseen Raikulle keppiä. Tätä säestää haukku ja kauhea riehunta, Raiku tuo keppiään käsille niin että sormet on verillä ja Aihki komentaa tulemaan luokseen heittämään palloa. Huh. Onkohan sellainen riehuminen oikein oikea tapa palkkautua?