Tänään etsiskeltiin Romon laavulla, kirkkaan tähtitaivaan alla. Raikun maalimiehelle annettiin ohjeeksi mennä rinnettä alas, puron yli metsään. LÄhdetiin etsimään ja Raiku kierteli ympäristöä aina välillä ilmoittautuen. Tultin purolle ja ylitettiin se. Raiku etsi intensiivisesti, mutta mitään ei löytynyt. Kuljettiin aikamme vetisiä ryteikköjä puron varrella. Kolme kertaa Raiku nousi rinteeseen mutta huusin sen pois. Rämmittiin pimeässä kunnes lopulta huudettiin maalimiestä näyttämään valoa merkiksi. Valo tuli aivan toisesta suunnasta kuin mistä olimme etsineet. Ohjasin Raikua sinnepäin, ja neljännen kerran se nousi rinteeseen, juoksi kovaa vasemmalle ja sieltä sitten haukku kuului. Maalimies oli mennut eri puron yli kuin olin olettanut, joten eihän etsimältämme alueelta mitään voinut löytyäkään. Se sijaan, jos olisin antanut Raikun mennä rinnettä ylös ja mennytitse perässä, olisimme löytäneet maalimiehen aika helposti. Raikulla ei vielä ole tarpeeksi suurtaitseluottamusta etsinnässä että se seuraisi epämääräistä aavistustaan kun emäntä komentaa toisaalle. Pitäisi vaan luottaa koiraan silloin kun se selvästi suorittaa annettua tehtävää, Raikuunkin.

Aihkin maalimies oli tien toisella puolella. Päästin sen irti ja se otti suoran suunnan kohti maalimiestä, katosi näkyvistä ja kohta haukku kuului. OLi taas vähän liian helppo tehtävä Aihkille, joka ei emännän neuvoja kysele.