Tänään oli tokoalkeiden toinen kerta. Teemana oli nouto. Alkuun kuitenkin tehtiin pujotteluseuraaminen, jossa kaksi koiraa yhtä aikaa eri suuntiin kiersi kaikkien muitten ympäri. Raiku istui aina keitettyä maksaa imeskellen koiran kiertäessä sitä, joten hyvin meni. Omalla kiertovuorollaan se seurasi maksapaloja ja suullista kannustusta todella hyvin, saatiin oikein kiitostakin.

Noudon opettamisessa ohjaaja kuului koulukuntaan, joka pilkkoo noudon neljään osaan: luoksetulo, kapula suussa kulkeminen, heitetyn kapulan nostaminen hihnassa ja kuljettaminen sekä luoksetulosta kapulan ottaminen matkaan. Viimeisintä kohtaa ei tänään harjoiteltu. Aloitettiin luoksetulolla, jonka Raiku teki ilman kiinnipitämistä, sekunnin varasti mutta muuten hyvä. Kapulan kantaminen sen sijaan ei oikein onnistunut, kun en heti ajatellut asiaa loppuun asti. Lähdimme kapula Raikun suussa toisten kapulan kantamista yrittävien koirien sekaan, mutta eihän Raikua silloin kapula kiinnostanut vaan se alkoi yrittää kontaktia lajitovereihinsa. Heittoharjoituksessa olin jo viisaampi ja tehtiin liiketta seinää kohti. Otin Raikun sivulle, syötin maksapaloja ja heitin kapulan. Sitten lähdettiin kapulaa kohti ja Raiku suuntasi suoraan ottamaan sen suuhunsa. Peräti neljä peräkkäistä kertaa Raiku otti kapulan, kantoi sitä ja luovutti suusta. Sitten ei enää uhmattu kohtaloa vaan lopetettiin.

Haukkumista ja rempomista oli tällä kerralla paljon vähemmän kuin viimeksi (ryhmän toinen räyskäämistä harrastava koira on, yllätys yllätys, suomenlapinkoira). Tosin kaikki ajat, jolloin ohjaaja selitti olin kyykyssä Raikun vieressä ja silitin sitä, sillä lailla se pysyi hiljaa. Välillä reviteltiin patukkaa ja tehtiin avoimen kaukoja, hetki maassaoloa ja sen sellaista. Jos sillä on koko ajan jokin tehtävä se pysyy haukkumatta. Se keskittyy mielestäni varsin hyvin koirahäiriöistä (ja joka paikassa lojuvasta hevosenkakasta) huolimatta ja joka kerta kun sanoo "Raiku" se siirtyy kaula kenossa istumaan sivulle. Hassu koira.