Tänään pidetiin taas pk-harastusiltaa. Aloitettiin esineruudulla. Se ei ollut kovin suuri, aika kapea ja parikymmentä metriä syvä. Kolme esinettä, yksi takaulmassa, yksi vasemmassa laidassa ja yksi keskellä. Raiku lähti innolla ruutuun, eteni hyvin ja löysi ja toi reippaasti esineen takakulmasta. Uusi lähetys, ei lähde minnekään, alkaa haukkua. Panin istumaan ja kävelin ruudun ympäriinsä (istui paikallaan koko ajan!) ja uusi lähetys. Lähti taas hyvin etenemään ja löysi esineen keskeltä, palautus hieno. Uusi lähetys ja sama juttu, ei lähde. Menin vähän matkaa ruudun sisään ja lähetin siitä, sitten lähti taas etsimään, teki oikein töitäkin ennen löytämistä. Se on näköjään tehnyt  vakaan päätöksen, että ruudussa on yksi esine joka etsitän sieltä yhdellä lähetyksellä. Ja on aika itsepäinen päätöksessään.

Jälki oli pidempi kuin koskaan, risteili havumetsikössä. Jäljen nosto oli ongelmaton ja alun se ajoi tarkasti ja reipaasti, muta vähän puolivälin jälkeen se kadotti jäljen. Se teki kovasti töitä aika laajalla alueella ja onnistui lopulta nostamaan jäljen uudestaan. Kohta tulikin neljäs palkapurkki, ja siinä kohdassa se sitten päätti, että tähänhän se jälki loppuu. Käytiin tahtojen taistelua ja lopulta pienen haahuilun jälkeen se nosti jäljen uudestaan ja ajoi loppuun. Tosin siinä saattoi käydä niinkin, että Raiku oli kerran lähdössä jäljelle, mutta joku sabotoi ajatuksella " ei se tuonne voi mennä". Oli kuitenkin tosi hyvä harjoitus, ensimmäisen hukan kohdalla Raiku teki tosissaan ja täysin keskityneesti töitä jäljen löytääkseen, samoin sitten lopussa vielä nosti sen. Sille pitää varmaan tehdä pitkiä jälkiä paljoilla purkeilla ettei se rupea tekemään mitään laskelmia jäljen normipituudesta ja -palkkamäärästä.

Aihki teki esineruudun ja etsi vanhalta jäljeltä purkin. Aihkille esinerutu oli juuri sopivan kokoinen, eteni perille asti ja etsi sinnikkäästi vuoronperän kaikki esineet. Se ei luovuta ja lähte nin monta kertaa kuin läetetään, liekö iän tuomaa kokemusta vai mikä.