oli tänään agilitytunnin teemana. Niitähän me ollaan harjoiteltu aiemminkin, tosin kovn huonolla menestyksellä. Ei tahdo emännän päähän ja jalkoihin mennä. Tänään rata alkoi hyppy - pituus - putki -suoralla, ja siitä Raiku tykkää, panatetaan menemään kovaa ja suoraan, ei tarvitse yrittää ymmärtää mitään. Hypyn jälkeen oli ensimmäinen niisto, johon palkattiin - ja joka meni yllättävän hyvin. Koira piti ottaa kädellä hypyn takaa ja pudottaa lelu heti hypyn jälkeen ja juosta itse toiseen suuntaan Parilla yrityksellä emännän suoritus kelpasi. Sitten jatkettiin pari hyppyä, putki ja hyppy takaa ja niisto samalla tavalla, ohjaus käteen, hyppy ja lelun pudotus. Kyllä, ja Raiku kiersi hypyn ja hyppäsi takaa. Tätäkin kohtaa hiottiin muutama kerta ja sitten Raiku olikin ihan kypsää tavaraa. Loppuun hyppy, putki, hyppy ja palkka. Itsenäisesti tehtiin vielä keppejä palkaten joka väliin, vähän kuin sillä olisi lamppu alkanut sytytellä. Vauhtia se sai taas lempiesteitään tehdessään: A:ta, pussia, keinua ja puomia.

Agilitytunti käy selvästi kovasti Raikun voimille. Se vartti intensiivistä harjoittelua saa sen suorastaan läähättämään, niin kovasti se joutuu pinnistämään yrittäessään ymmärtää mitä siltä tahdotaan. Melkein kuulee rattaiden rutinan sen päässä. On se edistynytkin: se ei ole enää olenkaan alkanut rettelöidä haukkumalla tai kieltäytymällä tekemästä, vaan kaikkensa yrittää. Hassu koira se on.