On ollut ihan liian kuuma harrastaa muuta kuin uimista, onneksi Raikukin nyt ui yhtä mielellään kuin Aihki. Uhkaavasti Raikun päässä on alkanut itää ajatus siitä, että uimalla voi yrittää saada kiinni vesilintupaistia tai muuten vaan päästä vaikkapa joen yli uusiin seikkailuihin. No, tänään ei uitu vaan mentiin Romolle jälkeilemään. Ennen jälkeä tehtiin tavan mukaan esineruutua. Raikun ensimmäinen lähetys oli yhtä räjähtävä kuin aina, suoraan takareunaan, esine ja takaisin. Palkkasin sitä, revittiin vähän ruudusta löytynyttä sukkaa ja sitten Raku hihnaan ja siirto ruudun toiseen laitaan. Toisellakin lähetyksellä lähti etenemään, ei ihan niin reippaasti kuin ensimmäisellä, mutta suoraan ruudun takaosaan ja toi toisen esineen. Jospa tämä nyt alkaisi sujua. Aihki haki esineet tottuneesti ja rauhallisesti ja sai lopuksi haravoida koko ruudun kun sitä purettiin.

 Raikun jälki kulki laavun takana sammaleisessa metsärinteessä, ensin vähän alas, sitten takaisin ylös, muutamia kulmia ja kaikenlaisia mutkia. Jäljellä oli kolme purkkia ja kaksi keppiä ilman purkkia. Kaikki löytyivät ja ilmaistiin. Raiku ajoi tapansa mukaan reipasta vauhtia, varmasti ja tarkkaan, yhtään kertaa se ei edes tarkastellut laajemmalta alueelta vaan eteni kuin juna raidetta pitkin. No, yhdessä kohdassa jäljellä oli jokin jyrsijänkolo, mutta yhdellä lisäkäskyllä se jätti sen ja jatkoi jälkeä eteenpäin.

Aihki sai etsiä ihmistä suunnilleen samalta alueelta kuin missä Raikun jälki oli ollut. Niin monesti se on nyt etsinyt purkkeja, että sitä se teki tälläkn kertaa - kulki nenä maassa ja nuuki sammalikkoja. Vasta kun se oli mennyt rinteessä olleen maalimiehen alapuolelle se oli vaihtanut etsintäkohdetta ilmeisesti saatuaan ilmavainun. Hassu juttu :)