Tänään Kaisan, Urho-mudin ja Oiliporkkiksen kanssa raunioradan tottiskentällä ja maastoissa koko paketin harkat. Molemmille vähän tottista ja esineruutu, Raikulle jälki ja Aihkille yhden maalimiehen etsintä raunioista. Aihki aloitti tottelemisella, seurailua, luoksaria ja kaukoja ja pallon heittelyä. Raikulle enimmäkseen seuraamisia, lyhyitä pätkiä ja vähän pidempiä, palkkana nakin heittelyä. Vire pysyi ja seuraamipaikka oli koko ajan hyvä. Yksi liikkeestä istuminen eteen kääntymällä. Sitten eteenmeno, jossa näki lelun viennin. Ensin vähän seuraamista lelusta poispäin, sitten kohti lelua ja lähetys. Oikein hyvä. Hellettä riitti ja sksi ei tehty enää muuta kuin vielä pitkä seuraaminen cesaria takapalkkana, oikein hyvä vaikka pariin otteseen oli jo sitä mieltä, että nyt on mennyt niin hyvin, että voisi lähteä palkalle. Pysyi kuitenkin seuraamassa vapautukseen asti.

Tottelemisten jälkeen Aihki pääsi etsimään Kaisaa raunioista. Alkuun se ei meinannut ollenkaan uskoa, että oli todella totta että sillä oli maalimies raunioilla. Sitten kun se uskoi, sen koko olemus muuttui keskityneen onnelliseksi ja sen etsintä oli kuin ennen vanhaan. Katselin tieltä sen työskentelyä kun se haisteli koloja ja kiipeili kasoilla ja pellinpaloilla, eikä kauaa tarvinnut odottaa kun yhdestä putkesta alkoi kuulua haukku. Tuli Aihkin nuoruusvuodet melkein nostalgisina mieleen.

Sitten lähdettiin Raikun jäljelle, joka oli vanhentunut vähän yli tunnin. Otettiin noin viiden metrin jana, Raiku nosti jäljen ja merkkasi etenemisuunnan, mutta lähti takajälkeen. Outo juttu. Valitsi kuitenkin sitten oikean suunnan ja lähti jäljestämään enimmäkseen kuivaa männikköä, jossa risteili polkuja, oli nuotionjälkiä, paikoin jäkälää, paikoin vähän hiekkaakin. Raiku jäljesti tarkkana poikana, pari kertaa jäljen vieressä kulkeva polku oli vetää sen harhaan, mutta se nosti aina jäljen uudestaan. Kulmat se teki taas kuin ei mitään, ja hiekkaisella osuudella oikein skarppasi Jälki johti tien laitaan, ja taas Raiku painatti suoraan etsimään jälkeä tien toiselta puolelta. Palasi kuitenkin ja jatkoi tien laitaa, ylitti tien lopulta oikeasta kohdasta koko ajan nenä maassa. Jäljellä oli kuusi keppiä (eikä merkkejä) ja kaikki kepit nousvat!

Ihan loppuun esineruutu. Raiku oli ihan öönä eikä lähtenyt etenemään mihinkään kun yritin sitä lähettää. Vasta kun Kaisa oli käynyt ruudun takareunalla se älysi mikä juttu tämä oli, pinkaisi vauhtin ja kohta toikin esineen ihan takareunalta. AIhki puolestaan heti tiesi mitä piti tehdä, mutta ei edenyt tarpeeksi kauas. Lähetin pari kertaa uudestaan mennen ruudun sisään ja sitten onnistui. Pitäisi varmaan taas alkaa esinerutuakin treenata.