Tänään oli agilitykurssin viimeinen tunti. Ensimmäinen rata oli mutkikas,hyppyjä, putkia, pussi ja valssseja ja muuta sellaista. Raiku kokeili, miten pitkälle päästään, ja päästiinhän me reilusti yli puolivälin ennen sählinkiä: pussilta tultiin hypylle, jonka takana valssi ja viistoon toiselle hypylle. Siinä Raiku vedätti ohi kunnes vielä seuravan hypyn taakse laitettiin namikuppi, sitten onnistui. TOinen rata oli ympyrä, se meni hyvin, kolmannella tas ajautui hypyn ohi  sille kaartavat hypyt ovat vielä vähän hankalia. Välillä tehtiin kuuden kepin sarjaa narupalloavusteisesti pari kertaa teki tosi hienosti. Oli kivaa, Raiku olijo taas vähän enemmän kärryillä. Satamma joskus jollekin yksittäiskerralle vielä lähteä.

Agilityn jälkeen mentiin Kukkipuuhun juoksuttamaan koiria pitkin Nivan kylän sänkipeltoja. Kyllä ne juoksikin sitllä isojen ojatöitä tekevien traktoreitten seassa. Kun ihmiset olivat kahvitelleetja koirat saaneet ruokansa, AIhki, Nukka ja Milla laitettiin ulos vartioimaan pimeää pihaa metsän kummajaisilta. Raiku jäi tupaan ja pääsi taas tapaamaan pikkukissa Edithiä. Raiku on vähitellen tutustunut Edithiin, haistellut nokikkain ja seurailut sen likkeitä. Raiku on tosi nätisti kissojen kanssa ja tänään ne sitten Edithin kanssa löysivät yhteisen leikkikielen. Edith meni sohvan tai tuolin alle, läpäyti sieltä tasullaan. Raikuoli toisella puolella ja läpäyteli vastaan. Se oli ihan oikeaa leikkiä, jossa kumpikin vuorollan teki aloitteen ja toinen vastasi. Raiku taisi menettää sydämensä Edithille, se piti suorastaan väkipakolla repiä hihnasa ulos kun oltiin lähdössä. Ulkona se vielä kaihoisasti katseli ovea, josko kuitenkin vielä pääsisi Edithin luokse. Hassu koira. Isoisäänsä ei voi päästää kissojen lähellekään, sen ainoa ajatus on lähteä jahtamaan, ja sen se tekeekin jos nikseen tulee. Raikulla on selvästi taitoa ymmärtää kissojenkin sosiaalista elämää.