Ryhmän muut jäsenet olivat poissa ja ohjaajallakin oli kiireitä, joten päädyttiin treenaamaan ihan keskenämme. Saatiin kumminkin sellainen kymmenen esteen radanpätkä tehtäväksi. Se oli helppo, vain yksi valssi, muuten ihan normipyöritystä hypyillä, putkilla ja lopuksi aa. Raiku lähti innolla radalle, joka menikin kerrasta oikein ja kovalla vauhdilla. Sitten otettiin muutamat kepit ja ryhdytiin palauttelemaan mieleen rengasta. Sitä Raiku on tainnut tehdä viimeksi kesällä, joten se olikin ihan unohduksissa. Aloitin ihan kutsumalla namin kanssa, mutta muutamien toistojen jälkeen se teki hyppy-rengassarjan. No, ei se tästä ihan vielä tainnut varmaksi tulla, mutta ihan hyvä. Sitten rimat minikorkeuteen ja Aihkipoika radalle. Se ei ole neljään vuoteen käynyt agilityradalla, mutta siitä se lähti kuin olisi viimeksi tehnyt eilettäin. Vauhtia ja haukua riitti, ja AIhki oli aivan liekeissä. Sen ohjaaminenkin oli NIIN paljon helpompaa kuin Raikun, vähän suuntia näytti niin se antoi palaa. Mikähän siinä on? Ehkä luotan Aihkiin, mutta Raikuun en? Onhan meillä tietenkin seitsemän vuotta pidempi yhteistyökokemus Aihkin kanssa Raikuun verratuna, mutta silti. Aihkin jälkeen Raiku pääsi vielä uudestaan radalle. Ensin se varsinainen rata, edelleen hyvin, sitten samaa rataa toisinpäin, hyvä sekin. Vielä keppejä ja pari rengasta, minkä jälkeen alkoi jo vähän hyytyä. Päätin kuitenkin vielä jatkaa ja tehtiin hyppy - A - putki -sarjaa ja vielä pari hyppyä ja A. Aalle lopetettaessa se oli taas ihan innoissaan. Aihkillekin vielä pari muutaman esteen rataa ja niin oli tunti mennyt ja lopetettiin.