Kun muutakaan ei keksi, pitää lähteä jälkihommiin. Mentiin Romolle ja alkuun tehtiin jäljet. Sitten tavan mukaan esineille. Ruutu oli syvä ja kapea. Raikulle tehtiin samoin kuin eilen, ihminen takarajalla kun se tuli alueelle. Se pinkaisi ruutuun, eteni taakse ja toi esineen tosi reippaasti. Sitten isi ahneus ja lähetin sen toiselle esineelle. Raiku ei lähtent eikä edes yhdessä mentäessä etsinyt, söi vaan ruohoa. Otin taskusta uuden esineen ja heitin sen maahanj a sen Raiku sitten nosti ja toi. AIhki puolestaan etsi tänään tarmokkaasti, se kierteli ruutua ahkerasti ja löysi pienen nahkaesineen. Hyvä työmoraali ja kesittyminen Aihkipapalla :)

Raikun jälki oli kulmikas ja mutkikas, kolme purkkia ja keppiä. Se nosti ja ajoi sen oikein mallikkaasti, ei ongelmia missään kohtaa. Ohjaajakin relasi ja katseli koiraa (ohjaajan koulutukseen liittyen jälkimerkkejä ei taaskaan laitettu). Vauhti meinasi paikoin vähän kiihtyä, mutta sitten tuli purkkeja hidastamaan. Tarkkaan se pysyi jäljen päällä ja keskityminen oli täydellistä.

KUn oltiin vähän lenkkeilty ja Raikun korvat olivat laskeneet pystyasennosta, johon ne jäivät vähän jo hermostuttavan pitkäksi venyneen jänisjahdin jäljiltä, otettiin vielä korjausesine. Esine vietiin ruutuun Raikun nähden ja sitten se lähetettiin matkaan. Meni reippaasti, löysi esineen ja palautti vauhdilla. Palkaksi vimeinen Ceasarannos. Sille on nyt tainnut käydä niin, että se on päättänyt, etä ruudusta haetaan yksi esine, sitten homa on hoidettu ja työ tehty. Täytyy miettiä miten edetään että se tekisi useamman matkan ruutuun.

Muutama räpsy koirista vapaa-ajalla

Raiku kirputtaa Unaa

Räyskääjät

Mitähän sitten tekisi?

Tarkaillaan