Perjantaina käytiin pitkästä akaa etsiskelemässä. Raikun maalimies oli kukkulan takana. Raiku lähti toiselta puolelta ja heti kättelyssä lösi (jälleen) hienon, tuoreen raadon. Sitä sitten siltä aikansa huijattiin pois ja jatkettiin matkaa. Raiku näytti siltä, että sillä ei ollut harmainta hajua mitä se on tekemässä, loikki sinne tänne ja takaisin, mutta kun tultiin kukkulan toiselle puolelle se olikin yhtäkkiä haukkumassa maalimiestä. Se vaan etsii niin eri tavalla kuin Aihki, että sitä on vaikea lukea.

AIhkin maalimies oli metsässä. Lähdettiin liikkeelle ja Aihki kävi aika kaukana tarkistamassa alueella aiemmin tehtyjen etsintöjen jälkiä. Etsintäpartio luuli etenevänsä kohti oikeaa aluetta mutta huomasi sitten, ettei lainkaan tiennyt missä oli Etsintäkoira vilahti aina jossain, selvästi etsintä mielessään. Kokemuksestä oppineéna en sitä alkanut käskyttää - kun ei itse tedä missä on, on viisainta antaa Aihkin etsiä itsenäisesti. Sitten lopulta kuuluikin löytöhaukku aivan omituisesta suunnasta ja todella kaukaa, ja kun sinne lopulta päästiin haukun opastamana, siellä olivat Aihki ja maalimies. Onneksi maalimies tiesi missä oli ja päästiin takaisin laavulle.