Tänään jälkeiltiin jäljelle jääneitten joukkueen kanssa. Raikun jälki kulki ensin mäen rinnettä loivasti ylös, sitten alas, metsätien yli, nousi uutta rinnettä, nousulla 90 asteen kulma kohti mäen lakea, laella loiva kaarros takaisinpäin ja alas metsätielle. Jälki oli varmasti pisin mitä Raiku on ajanut, kuljetu tihenetyillä askelilla, sellä täällä Pedigreehytelöä. kolme namipurkkia ja oranssi vinkupossu. Lisäksi jäljellä oli pieniä kaadettuja havupuita ja kaatojätettä kuten risukkoja ja oksia. Raiku löysi jäljen aika suorasta kulmasta ja vähän pyörittyään lähti reippaasti oikeaan suuntaan Se kulki tarkasti jäljellä paitsi tien ylityksen, jolloin se kadotti jäljen mutta löysi heti uudestan tien toiselta puolelta. Se pysähtyi jokaiselle namipurkille ja merkkasi vinkupossun (mutta ei pysähtynyt). Kulma, kaarros ja risukot menivät tarkasti ja epäröimättä. Sillä oli reipas, mutta ei liian kova vauhti. Kaikkineen oikein hieno suoritus. Lopussa se olisi vielä lähtenyt jäljestämään poistumisjälkeä tien toiselta puoelta mutta possun vingutus voitti.

Ennen jälkeä se sai vähän ähvätä Ajan kanssa, kun ei olut isoisäkään matkassa kilpailemassa neitosten huomiosta. Sille se raukka aina häviää taistelun tyttöjen huomiosta. Niinkuin melkein kaiken muunkin. Vain silloin kun alkavat vetää sukkaa tai lelua, Aihki luovuttaa - eikä Aihki kyllä enää pitkäkoipista Raikua juoksussakaan voita.

Niin, ja enää 100 jälkeä jäljellä kesän tavoitteesta