Tänään Raiku vietiin pitkästä aikaa joukkokoulutukseen, Josepan hyvät tavat –ryhmään. Kentästä oli noin neljäsosa suunnilleen kuivaa tai ei ainakaan lammikkona ja koiria tällä pienellä alueella oli kolmisenkymmentä, osa kilpailevia, loput eri vaiheissa olevia. Tilanne oli Raikulle kovin haastava, koiria joka puolella, haukkua, juoksua, ampumista ja kostea, voimakkaasti haiseva kenttä. Tavoitteena meillä oli jälleen haukkumattomuus ja se tavoite onnistuikin hienosti. Pari kertaa Raiku yritti aloittaa mutta lopetti heti kun kielsin. Se istui pitkiä aikoja ihan rauhallisesti perusasennossa, vain pää pyöri eri suuntiin. Välillä otti itse kontaktia, välillä kehuin kuinka hienosti se vain katsoo ja palkkasin kehumista seuranneesta kontaktista. Koulutusaiheina olivat nouto ja hyppy. Noutoa harjoiteltiin pitämisharjoituksina, kaksi onnistunutta kapulan pitämistä tehtiin, sitten huomasin, että Raiku ei enää keskity ja lopetettiin kapulajutut ja tehtiin vähän askelsiirtymiä ja revitettiin narupalloa. Hyppyä tehtiin ensin hihnassa kävellen –  Raiku jäi ensin kuikuilemaan josko hypyn takana olisi nameja, mutta jo toisella kierroksella se hyppäsi ihan nätisti. Lopuksi hyppyytettiin edestakaisin, se meni kerrasta putkeen. Yksi luoksetulo, varmistin narupallolla kun koiria vilisi joka puolella, tuli oikein reippaasti. Kyllä sille on selvästi vaikeaa keskittyä sellaisessa koiravilskeessä, mutta hienosti se on oppinut rauhoittumaan perusasentoon. Täytyy mennä jatkamaan rauhoitumis- ja keskittymisharjoituksia toistekin.

****

Tänään taas ajattelin, että olisipa tottelevaisuuskoulutus helppoa, jos olisin koira tai edes kuin koira.  Menin keittiöön ja Aihki seurasi mukana. Raiku tuli hetken päästä keittiön ovelle. Aihki käänsi päätään ja vilkaisi sitä parin sekunnin ajan. Raiku jähmettyi paikoilleen. Kutsuin sitä, mutta se ei liikahtanutkaan. Otin nameja käteen ja kutsuin uudestaan. Raiku otti askeleen tullakseen ja samassa Aihki käänsi päänsä ja jäi katsomaan Raikua. Raiku pysähtyi, minä kutsuin namit kädessä, Aihki istui hiljaa paikallaan ja  katsoi Raikua. Raiku alkoi perääntyä ovelta, se ei voinut tulla, koska Aihki kielsi. Tartuin Aihkin päähän ja käänsin sen väkisin toiseen suuntaan ja kutsuin Raikua, joka sitten tuli. Jos siis olisin kuin koira, pelkkä katse riittäisi. Mutta kun en ole,  tulee hetkittäin väkisinkin mieleen, että se siitä Johtajuudesta.