JÄljestämisestä innostuneina tehtiin tänäänkin pieni jälki. Se kulki harjun alarinteessä, ensin nousi vähän ja sitten laski takaisin. JÄlki vanheni vähän yli tunnin ja siellä oli herkkuja kymmenen askelen välein. Raiku lähti jäljelle iltalenkin päätteeksi. Kun lähestyttiin jälkeä se alkoi kiskoa hihnassa. Sain sen istumaan sivulle ja sinä se kiljahteli. Jäljestys oli sitten sitä rataa: Raiku veti liina kireällä ja vaika kuinka yritin jarruttaa se vaan lisäsi vauhtia. Jäljestys oli kyllä tarkkaa, se ei pyörinyt eikä menettänyt jälkeä, mutta kauheaa koohotusta.

Jäljen jälkeen heiteltiin keppiä ja Raiku toi sen monta kertaa. Sitten laitoin sen eteen istumaan ja käytin keppiä suussa ja palkkasin. Päästiin ehkä noin kolmen sekuntiin kepin pitämisessä istuen suussa. Tosin joka yrityksellä se ensin hyppi keppiä kohti, mutta kuitenkin. Vähän seurattiinkin pientä ympyrää. Liikkeestä maahanmeno sillä on yhdestä käskystä salamannopea. Sitten käskin edessä maahan ja yritin siirtyä sen sivulle, mikä onnistui kolmannella kerralla niin, että se pysyi maassa palkkaamiseen asti.

Loppuun L. Snellmanin ottamia kuvia jälkileiriltä:

Ohjaaja voimistelee namin joka askeleelle

Raiku jäljestää toista peltojälkeään kouluttajan vahtiessa

Metsäjäljellä