Käväistiin Joa:n hallilla agimölleissä. Mölliradalla Aihki pdotti riman. Epävirallisella kilpailuradalla ohjasin sen tekemään kepit väärältä puolelta enkä edes huomannut sitä. Rata oli melko vaikea pyörityksineen, mutta ne Aihki selvitti oikein reippaasti. Vauhtiakin sillä oli vaikka jo luulin että se ei lähde radalle ollenkaan pongattuaan tärppipäivillä olevan nartun yhdestä autosta. Ei ottanut namia, ei palloa, vinkui nokka maassa. Lähtöalueella se kuitenkin ensin innostui pallosta ja teki sitten radan hyvin keskittyneesti.

Raiku oli mukana turistina. Ohiteltiin koiria nami nenänpäässä ja vaikka se välillä vähän rempoili ja yritti haukkua, siihen sai yhdellä sanalla aina kontaktin - tuli joka kerta nätisti perusasentoon. Joa:n halli on hylätyllä teollisuusalueella ja ulkona hallin takana oli teräsritiläportaikko. Ensimmäisellä kerralla Raiku ei halunnut tulla portaisiin, mutta vetäisin sen ensimmäiselle rappuselle, sitten se kulki ne ponnekkaasti tasanteella, yritti siitä maapohjalle mutta kun en päästänyt kiipesi hihna löysällä loppun asti. Toisella kerralla sama juttu, ei olisi tullut mutta pakotteen jälkeen kulki hihna löysällä vähän edellä. Sitten lähdettiin portaita alas, ja Raiku kulki ne reippaasti edellä kuin ei mitään, sama sitten kolmannen kerran ylöspäin. Tämä tekniikka on aiemminkin toiminut Raikun kanssa: kun se huomaa, että vastustelu ei auta se tekee reippaasti sen mitä siltä pyydetään. Houkuttelemalla se vain tiukemmin vastustaa ja alkaa epäillä että tilanne todella onkin vaarallinen. Se reagoi pieneen pakotteeseen positiivisesti, ja unohtaa sen avulla hyvin nopeasti että jutussa piti olla jotain pelottavaa.

Odotusajalla Raiku sai leikkiä nelikuisen sakemannipennun kanssa ja lopuksi Aihki, Raiku ja Una juoksentelivat  metsässä.