Eilen etsiskeltiin Romon laavulla. Aihkin maalimies meni tietä pitkin hakkuuaukion takaiseen metsään ja me lähettiin metsien kautta. Aihki etsi kuten aina ennenkin: tuli käymään kun huudettiin, muuten kulki omia teitään. Kun tultiin hakkuuaukean taakse huusin sitä ja se tuli Karsikkovaaran rinnettä alas ja katosi pusikkoon. Meni vähän aikaa ja huusin mutta samalla kuului löytöhaukku pusikosta.

Raiku etsi laavun edessä olevalla rinteellä. Sen etsintä meinasi heti kättelyssä mennä pieleen kun se löysi ojasta luun, joka oli peräisin vuosia sitten alueella olleesta laittomasta karhun syötiksi tarkoitetusta lehmän raadosta. Se juoksenteli saliinsa kanssa, mutta meni sitten vanhaan temppuun: heittelin nameja maahan ja kutsuin sitä, tätä se ei voi vastustaa. No, lehmänluun jälkeen se jatkoi kuitenkin etsintää, juoksi hirmuista vauhtia edestakaisin, tuli kutsusta ja lähti taas. Se oli juossut kerran muutaman metrin pästä malimiehestä ja lähtenyt takajäljelle. Sitten se kierteli pientä aluetta maalimiehen ympärillä, mutta alue oli pusikkoinen eikä tuulta ollut, joten aika kauan se juoksi ennen kuin pongasi maalimiehen kuusenoksien alta.

Tänään aamulla vähän tokoiltin aamulenkillä kun sattui olemaan pallo ja nameja taskussa. Aihki teki perussettiä, kaukoja, seuraamista, luoksetuloa ja jääviä - hyvin teki kun pidin palloa kädessä Raiku teki vähän seuraamista nameilla, oiken hyvin. Sen kanssa tätyy kävellä melko reippaasti, muuten se alkaa aavistella maahanmenoa tai jotain. Tehtiin pari maahanmenoa, mitkä se teki nopeasti. Vähän kiertelin sen ympärillä, sekin onnistui; pysyi maassa vielä kun olin vieressä. Palkkasin maahan ja vapautin. Ihan tavallisella metsän kepillä teki pari oikein hienoa noutoa, reipasta vauhtia mennen tullen. Luoksetulo piti vielä tehdä, mutta kentälle ilmestyi pikkutyttö pienen uroskoiran kanssa ja alkoivat tulla luokse, joten lähdettiin pois. Ehkä oli hyväaikakin, Raiku alkoikin jo mennä ylikerroksille. 

Illalla Raikulla oli jälki ampumaradan keskellä, hiekkaisella kentällä. Jäljellä oli yksi kulma, nmeja ja kolme keppiä. Raiku löysi jäljen hyvin ja ajoi sitä sopivaa vauhtia, välillä hiukan sivusa. Kepin se oli ohittamassa mutta pysäytin. Ei suostunut ottaman vanjatkoi matkaa. Toisen se merkkasi ja pysäytin, nyt nosti ja antoi käteen, samoin kolmannen. Kulmassa hetken pyöri, mutta se olikin melkein heikalla.