Koirille ei tänäänkään annettu armoa vaan tas ne pantiin tottelemaan, tälä kertaa (entisen) koulun urheilukentällä. Päätin aloittaa Raikun kanssa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, Raiku kun ei ollut kuullut edes sivulle -käskyä koskaan elämässään. Katseli muualle tai katsoi ja piti vaan  päätään kallellaan. Siis Raiku jälkapallomaalin tolppaan ja Aihki kentälle. Aihkin kanssa tehtiin peruspallotokoa, jäävät, seuraamiset, luoksetulo ja kaukot palkattiin heti pallolla. Aihki oli tietenkin innoissaan ja teki hyvää työtä. Raikua kiukutti tolpassa, se yritti haukkua mutta uskoi kumminkin kieltoa. Kun Aihki oli riittävästi palloillut, Raiku pääsi taas tolpasta. Jo oli toinen koira. Ensimmäisestä sivu -käskystä se pomppasi heti sivulle. Tehtiin lyhyt hyvä seuraaminen, sitten maahanmenoja edesta, pääsin palkamaan vähän kauempaa. Kaukokäskyt se teki keskittyneesti - se kylä näyttää vähän liikkuvan sivusuunnassa, täytyy ryhtyä johonkin. Noutoja tehtiin paksulla kepillä, otin sivulle, pidin pannasta ja heitin En päästänyt kepille ennen kuin istui panta löysällä. Noudot se teki hurjalla vauhdilla ja vaihdettiin keppi aina palloon. Kolme toistoa meni hienosti. Luoksetulossa se taas tuli niin kovaa että törmäsi. Nyt se kuitenkin oli täysillä mukana eikä vilkuillut Suuren Maailman suuntaan.

Illalla kun tultin lekiltä, joku oli jättänyt pikkulasten potkulaudan keskelle alikulkukäytävää. Se näytti kyllä kovin oudolta, sarvista roikkui värillisä muoviliuskoja ja edessä oli hymyilevä naama. AIhki ei kiinnitänyt sihen mitään huomiota muta Raiku nosti metakan. Se pomppi ja haukkui kumeasti säkä pystyssä. Kun oltiin metrin päässä se teki hurjan hyökkäyksen porkulautaparan kimppuun,  yritti repiä muovinauhoja ja nauravaa naamaa. Piti nopeasti vetää se pois ja sitten jatkettiin matkaa ihan rauhassa. Se on ennenkin hyökännyt mörköjen kimppuun, mutta ei koskaan näin tarmokkasti.