Tänään mentiin tottistelemaan Pärnälle, sitä ennen kuitenkin käytiin polkemassa jälkiä Jaamanlammentiellä. Tottis aloitettiin ilmoittautumisharjoituksella: Raiku ja Urho ilmoittautuivat A-esteelle ihan ilman ongelmia. Ilmoittautumisen jälkeen laitettiin takapalkka autonpyörän viereen ja Raiku vietiin tekemään seuraamista. Pk-seuraamiskaaviosta tehtiin pitkä suoramolempiin suuntin juoksuineen ja hidastuksineen, siitä jatkettiin suoraan istumiseen, maahanmenoon ja luoksetuloon, jonka jälkeen Raiku vapautettiin takapalkalle. Kaikki seuraamiset se oli täysillä mukana, juoksuosuuskin hyvässä kontaktissa, jäävät meni oikein ja luoksetulo oli vauhdikas :)  Tästä Raiku vietiin paikallaoloon Urhon tehdessä vastaavan tottispätkän. Paikallaoloon saatiin vielä hyvä lisähäiriö kun viereen tuli ampumahiihtotauluja räiskiviä ihmisiä. Useamman laukauksen jälkeen käänniyin ja kehuin Raikua, mutta ei sillä mitään ongelmaa näyttänyt olevan. Aihki seuraili ja juoksi pallon perässä taas vähän Oilia häiriköiden, selkin oli ihan täysillä hommissa. Toisella kierroksella Raiku ensin hyppi täyskorkeaa estettä kummallakin puolella palkattuna, oli korkeita ja ilmavia hyppyjä. Sitten yksi kapulan kanssa, vähän menin lähemmäs estettä varmistelemaan paluuhyppyä, mutta ei tässäkään mitään ongelmaa, joten ei tehty enempää. A-estenouto suorilta, sekin erinomainen joten ei toistettu. Loppuun eteenmeno niin että Raiku näki lelun viennin, tosin tosi kauas. Siinä seuraaminen oli joko lelua kohti tuijottamista tai edistämistä, mutta pääsin lähettämään metrin kestäneen hyvän seuraamisen jälkeen. Suht suoraan juoksi lelulle.

Jälki oli vanhentunut vähän vajaa kaksi tuntia. PItuus oli 500 metriä, eli alokasluokan pituinen, kuusi keppiä. Ennen jäljelle lähtöä tietä tuli nainen rotikan kanssa, oli vähän aikaisemmin kävellyt tietä toiseen suuntaan. Raikun jäljen lähtöpaikalla näkyikin ison koiran jälkiä, joten jäljen nosto oli vähän hutera, ja aika alussa se sen sitten kadotti, liekö ihmisiäkin siinä kulkenut. Nostatettiin uudestaan ja sitten saikin jäljestä kiinni, Välillä ajoi vähän sivussa, välillä vähän etsiskeli, mutta välillä oli erinomaisia intensiivisiä pätkiä, ja kaikki kepit nousivat. Se ei kyllä jäljellä helposti periksi anna vaan etsii sinnikkääsi jos jälki on joutunut hukuksiin. Tosin se myös valejäljestää hyvin tehokan näköisesti pitkiäkin aikoja - tai sitten etsii jälkeä niin, että luulen sen jo seuraavan oikeaa. Tähän täytyy oikein paneutua: mistä näkee, että se ei ole jäljellä? Yksi merkki saattaa olla, että häntä lakkaa vispaamasta, se kun vispaa koko ajan kun se on ajamassa.

Aihkille laitettiin purkki Urhon jäljen jälkeen selaisiin kuoppiin. Kun Aihki lopulta vietiin purkin etsintään, oli tullut jo täysin pimeä, enkä enää muistanut missä kuopat olivat. Aihki etsi sinnikkäästi laajalta alueelta kunnes lopulta törmäsi purkkiin. Melkein jo luovutin, mutta sieltä se vaan löytyi :)