Agilitytunilla oli tänään 14 esteen rata, joka muodostui putkista, hypyistä ja pussista. Ainoa jippo radassa oli välistäveto noin puolivälissä. Ensin piti tehdä koko rata yhtä soittoa ja sitten käydä läpi mahdollisia ongelmakohtia. Lähdettiin radalle taas niin, että ohjaaja piti Raikua pannasta ja minä menin kahden esteen taakse kutsumaan. Raiku lähtikin oikein vauhdilla ja jollain ihmeen kummalla selvitettiin koko rata ilman yhtään pysähdystä. Raikun vauhtikin pysyi loppuun asti. Saatiin oikein kehuja vauhdista. Sitten lähdettiin hinkkamaan välistävetoa, koska siinä kohdassa olin tehnyt tekniikkavirheitä - koiran hyppyrata oli aivan liian laaja. Hinkkaaminen tapahtui niin, että Raiku seisoi vähän matkan päässä ja vingutti leluaan kun ohjaaja kädestä pitäen yritti saada emännän tekemään oikeilla kohdilla oikeanlaiset käännökset: ensin koira mukaan putkelta, sitten ihan hypyn edessä rintamasuunta koiraan, käännös ja käden vaihto ja toinen käännös ja taas käden vaihto. No jopas olikin vaikeaa, mutta lopulta ohjaaja antoi luvan ottaa koirankin mukaan. Ja totta, Raiku teki todella pienet kaarrokset, minkä seurauksenavauhti ei hiipunut yhtään. Välistäveto kelpasi ohjaajallekin ja tehtiin vielä loppuosa uudestaan,siellä kun emäntä oli ekalla kierroksella valssannut metrin liian kaukana putken suusta, jolloin koiralle ei tullut suoraa linjaa seuraavalle hypylle. Tämänkin sain onnistumaan toisella kerralla. On tämä kyllä ihmispollle vaikea laji. Ohjaaja kehui Raikua tosi nopeaksi ja oli sitä mieltä, että kun sille näytettiin, että agilityradalla tehdään agilitya silloin kun käsketään eikä silloin kun itseä sattuu huvittamaan, homma alkoi sujua ihan toiseen malliin.

Radan jälkeen tehtiin pujottelua käsiohjauksella ja Raiku meni oikein reippaasti.Sitten A:ta, jossa se ihan mallikkaasti pysähtyi takatassut kontaktilla ja etutassut maassa syömään maahan jätettyjä nakkeja. On se hassu koira, nyt oli ihan tohkeissaan koko ajan ja teki kaiken mitä siltä pyysi. Ja vaikka räyskä onkin, se ei koskaan päästä radalla ääntäkään. Jos näin jatkuu, tämä on huomattava parannus isoisästä tyttärenpoikaan :)