Mentiin vielä illakin tokoilemaan - vähän yksitoikkoisia nämä meidän harrastukset.  Pystytettiin hyppy ja rakennettiin ruutu. Raiku autosta eikä tee muuta kuin haukkuu. Raiku autoon ja Aihki kentälle.Sekin haukkuu, mutta eri tavalla, joten sai olla. Tehtiin hyppyjä ja seuraamisia ja jääviä ja AIhki oli oikein vireessä. Ruutuakin sitten taas yritettiin käymällä ensin näyttämässä sitä, mutta ei Aihki sitä älyä. Kun ei nin ei. Oikein hyviä kaukoja ja pallon heittelyä. On kiva treenata koiran kansa, joka tietää mistä on kysymys.

Lopulta sitten otettiin Raiku uudestaan autosta. Odotin paikalla seisten kontaktia ja jonkun minuutin sain seisoskella kun Raikun pää pyöri ja nenä vipatti, mutta lopulta se ensin katsoi ja sitten siirtyi ilman kehotusta sivulle. Tehtiin hyppyjä, ei meinannut alkuun muistaa sitä seisomisosuutta, mutta hyppäsi kuitenkin aina uudestaan. Ruutua kahden metrin päästä kosketuksella. Raiku istui ja katsoi pää kallellaan kun kävin näyttämässä ruutua ja kun lähetin, se meni siihen kohtaan jota olin näyttänyt ja jäi käskystä seisomaan Tehtiin toisto, sama juttu. Ihan kuin sillä olisi jokin pieni valontapainen hetkeksi syttynyt päässä. Loppuun otettiin seuraamista, namilla täydellistä, ilman namia piti aika paljon tsempata, mutta ihan hyvän pätkän se sitten teki. Raviradan parkkis on sille jotenkin vaikea paikka, keskittymiskyky on koetteilla hajujen ja kaikenlaisten liikkuvien myötä.

Tokon jälkeen lenkillä kanavalla tehtiin pk-hyppynoutoa raunioradalla. Heittelin kalikkaa, Raiku hyppäsi, otti kalikan ja joitakin kertoja hyppäsi se suussa takaisinkin. Hyppyytin sitä edestakaisin kunnes se kuumui niin että piti lopettaa, kädet alkoivat olla vaarassa. Sillä välin Aihki seisoi oman kalikkansa kanssa sivummalla ja haukkui tauotta.

***
Sununtaina käytiin Kolilla ja tavattiin PIparin vajaa nelikuinen pentiu Peppi. Voi miten nätisti Raiku osasi leikkiä sen kanssa :)