Osallistuttiin Josepan järjestämälle kaksipäiväiselle jälkileirlle, joka tosin lopulta pidettiin ilman leiriä, Joensuun lähimetsissä ja pelloilla, aamusta iltaan mutta kotiin yöksi. Kóuluttajana oli Sami Hämäläinen Oulusta. Leirin aluksi piti täyttää lomake koiran tasosta ja ongelmista. Raikun ongelmiksi kirjasin liian vauhdn, epätarkkuuden ja pyörimisen jäljellä. Kouluttaja oli koulukuntaa, joka ehdottomasti uskoi makkaraan ja pellolla harjoittelemiseen. Niinpä lauantaipäivä kului pellolla. Raikulle tehtiin voimakkaasti erittäin lyhyillä askelilla poljettu lyhyt jälki, jossa joka askeleelle laitettiin nami. Ennen jälkeä koira käskettiin seurauttaa tolpalle, mutta se ei ihan onnistunut - Raikun pää pyöri ja vei jalkoja eri suuntiin. Käskettin nykiä hihnasta, mutta ei se mitään parannusta saanut aikaan. No, koira lähetettiin jäljelle saman tien ja tarkoituksena oli, että liina kulkee mahan alta, mutta Raiku temmelsi sen pois joka kerta saman tien. Se kuitenkin eteni vähän matkaa namilta namille kunnes tultiin nameille, jotka olivat mustanaan muurahaisista. Se yritti syödä niitä ja jokusen aina onnistuikin, ja jatkoi tarkasti loppuun asti. Kouluttajan kommentti oli, että on se jälkeen motivoitunut, mutta hallinta pitää saada kuntoon. Luonnehti Raikua "vahvaksi" koiraksi, koska se ei muurahaisistakaan lannistunut. Ja käski aloittaa tiukan tottiksen. Toinen jälki oli muuten samanlainen, mutta ei muurahaisia ja sen Raiku ajoi samalla tavalla. Kouluttaja ei kauhean kiinnostunut Raikun työskentelystä ollut, sillä hän oli hakuryhmissä tavannut porokoiria, jotka räksyttävät turhautuneina koko ajan ja lopettavat työn jos se menee liian vaikeaksi. Porokoira ei siis ollut kovin pop.

Sunnuntaina ajettiin jälkiä metsässä. Raikulle tehtiin noin 60 metriä pitkä jälki mäntykankaalle. Jäljellä oli herkkuna sertin lihahyytelöä noin 10 askeleen välein ja jälki oli tallattu tiheillä askeleilla. Raiku lähetettiin lyhyeltä janalta, se nosti jäljen hyvin ja lähti heti oikeaan suuntaan. Se jäljesti tarkasti ja rauhalisesti kunnes jälleen muurahaiset olivat namien kimpussa. Se veteli niitä kuitenkin turpaansa, mutta sitten sitä alkoi oksettaa. Hetken hinkkasi kuonoaan sammaleeseen mutta sitten jatkoi taas sinnikkäästi. Kouluttaja piti tästä jäljestä kovasti ja kehui että Raiku työskenteli hyvällä vireellä ja motivoituneesti. Tavoiteohjelmaksi saatiin "hinkata" tottis kesän aikana kuntoon, syksyllä BH, talvella opetetaan kepit ja ensi kesänä jälkikokeeseen. Just. Kepeistä oli sitä mieltä, että ensimmäisenä kesänä jäljelle ei keppejä laiteta, koska koira täytyy leimauttaa jälkeen eikä sotkea siihen enää muita liikkuvia osia. Aivan parasta kuitenkin oli kun kouluttaja kehui Raikua siitä, että se ei ole kuten muut porokoirat, ei siis hauku ja räksytä ollenkaan. No, ei se jäljellä räyskääkään, joten jätin kouluttajan siihen uskoon että Raiku on harvinaislaatuinen, haukkumaton porokoira 

Tein sitten vielä toisen lyhyen jäljen kun kouluttaja oli ajamassa jonkun toisen kanssa pitkää jälkeä. Laitoin jäljelle jäleen sertiä sinne tänne ja pari namikuppiakin (muurahaisten varalta). Raiku lähti taas varmasti janalta vaikka yritin estää sitä kuvitellen jäljen menevän eri paikasta (ei ollut ensimmäinen kerta). Raiku jäljesti tarkasti yhtään pyötimättä (tiheät askeleet), löysi kupit, söi sisällön häntä viuhuen ja jatkoi heti jälkeä. Jälkeä seuranneet leirin pidemmälle ehtineet osallistujat kehuivat Raikun työskentelyä rauhalliseksi ja innostuneeksi.

Kouluttaja selitti valtavasti asioita, joista suurin osa meni ohi. Jos nyt kuitenkin tekisi tällaisia jälkiä vähän aikaa, koska menetelmä näytti saavan Raikun työskentelemään sekä tarkasti ja innostuneesti.