Sunnuntain hyvien treenien inostamana on parina aamuna vähän tokoiltu lähikentillä.Raikun into yhdessä tekemiseen on säilynyt jo neljä päivää, se tekee edelleen innostuneena, keskityneenä tohkeissaan. Ollaan tehty namiseuramisia ja sen käännökset ovat selvästi tiivistyneet ja se pysy hyvällä paikalla. Ilman namia ei olla yritettykään, ehkä sitten joskus .. ensi kesänä ... seuraavana...  Liikkeestä maahanmenossa se jää jo ihan säännölisesti maahan vaikka jatkan matkaa, vaikka nami kädessäkin, ja pysyy maassa kun menen sivulle. Mahanmenoja kesken palloleikin on tehty myös, ne ovat todella nopeita, mutta maassapysyminen on sitten vain hetki. Myös noudot kepeillä ovat onnistuneet joka kerta, sitä voi istuttaa heiton jälkeen (tosin useimiten kevyesti pannasta kinni pitäen) ja käskystä se ampaisee kepille, ottaa kepin ja ampaisee takaisin. Pallon otan taskusta kun sen on parin metrin päässä, jolloin vauhti kihtyy entisestään. Välillä palkkana on tuodun kepin vetäminen. Eteen istumista keppi suussa ei ole yritetty, siitä se pakenee, joten hiotaan nyt vaan itse noutoa ja vauhtia ja kun ne ovat varmoja, sitten liikkeen loppuosaa. Heikoimmilla on seisominen, se ei kestä sivulle tulemista vaan siirtyy kauemmas. Jospa sitäkin vähitellen - ja jospa en enää useampia kertoja talloisi sen tassuja sivulle tullessani..

Aihkin kanssa tokoillaan mielenvirkistykseksi, lopullinen päätös kisauran päättymisestä on tehty. Se saa nauttia pallotokosta niin kauan kuin haluaa. Se on niin likuttava kun sen silmät ja koko olemus syttyvät kun se näkee pallon kädessä. Niinpä ollaan tehty avoimen tokoliikkeitä pallolla koko ajan palkaten - vaikka Aihkin mielestä ne liikkeet voisi ilmeisesti jättää kokonan välistä ja heittää vain palloa. Mutta joku roti nyt kuitenkin.